Kissojen hoito

Minulla on kaksi maatiaiskissaa ja esittelen tässä niiden hoitoa ja kissojen hoitoa yleensäkin. Toinen kissani on 6-vuotias leikattu uros ja toinen 3-vuotias leikattu narttu. Molemmat ovat perusterveitä, eläinlääkärin tarkastamia.

Vasemmalla kollipoika Kossu ja oikealla tyttökissa Papu. 

Puhtaanapito ja terveys:

Kissan puhtaanapitoon kuuluu sen turkin ja ihonkunnosta huolehtiminen, sekä silmien, korvien, hampaiden ja kynsien hoito. Lisäksi on huolehdittava siitä, että kissan ruokailuympäristö ja oleskelupaikat ovat siistejä. Ruokailuympäristöä ja ruokakuppeja tuleekin siivota ja pestä usein. Siivous ja pesu tulee tehdä bakteereja tappavilla aineilla, kissojen ruokakuppien ja hiekka-astian ympäristöstä pesen lattian desinfioivalla pesuaineella ja ruokakuppien pesuun käytän yleensä lämmintä vettä ja fairya. Ruokakupit pesen yleensä päivittäin. Hiekka-astian siivoan myös päivittäin, kerään jätökset lapiolla pois astiasta ja hiekan vaihdan kokonaan uuteen kerran viikossa. Käytän kissoilleni puupellettiä, sillä se on helppo siivota pois astiasta eivätkä kissatkaan ole sitä hylkineet.

Tarkastelen kissojeni turkin ja ihon kuntoa säännöllisesti, toinen kissoistani on pitkäkarvainen, joten sen turkkia harjaan yleensä kerran viikossa ja tarkkailen ettei turkkiin pääse syntymään takkuja. Vaikka karva on pitkää, se takkuuntuu yllättävän vähän ja on ollut helppohoitoinen. Harjaan myös lyhytkarvaisen kissani turkkia, sillä kun irtokarva harjataan pois, vähenee kissalla niellyn karvan määrä ja karvapallo oksennukset vähenevät.  Käytän pehmeä harjaksista harjaa. Mikäli kissan turkki tuntuu kuivalta ja elottomalta, pieni lisävitaminointi ja rasvan lisääminen ruokavalioon yleensä auttaa.

Kissalle iho-ongelmia voivat aiheuttaa yleensä erilaiset loiset kuten esim. kissankirppu. Eloton ja huono turkki voivat johtua myös sisäloisista eli madoista. Tällöin kissa tulee madottaa mahdollisimman pian. Myös erilaiset sieni-ihottumat voivat kiusata kissoja, sen hoito on työlästä ja vaatii aina eläinlääkärin apua. Sieni-ihottumat voivat tarttua myös ihmisiin, jolloin samassa taloudessa asuvat ihmiset tulee hoitaa lemmikkien hoitamisen lisäksi.

Silmien ja korvien hoito:

Silmät puhdistetaan tarvittaessa pyyhkimällä silmäkulmaa ja tahriintunutta silmänalustaa esim. lämpimään veteen kostutetulla vanutupolla tai talous-paperin palasella. Lemmikkieläinkaupoissa on koirille ja kissoille tarkoitettuja silmänpuhdistusnesteitä, itse olen käyttänyt kissoilleni apteekin Care4pets Eye cleania. Kissan korvat tarkastetaan viikottain ja poistetaan varovasti ulkokorvaan mahdollisesti kerääntynyt vaikku. Olen käyttänyt korvien puhdistukseen apteekista saatavaa Vetridermia.

Kissalla yleisin silmäongelma on silmän sidekalvon tulehdus. Tulehtunut silmä on vetistävä, silmäluomet ovat turvonneet ja kissa pitää silmäänsä vain puoliksi avattuna ja aristelee silmäänsä selvästi. Silmä saattaa myös rähmiä. Silmätulehduksen hoitoon tarvitaan aina eläinlääkärin apua.

Korvatulehduksen yleinen aiheuttaja on kissasta toiseen helposti tarttuva korvapunkki, joka aiheuttaa kovan kutinan korvassa. Korvapunkki on yleensä helppo tunnistaa siitä, että kissan korvassa on kahvinpurumaista kuivaa eritettä ja kissa raapii korviaan jatkuvasti. Korvapunkki on hyvä hoidattaa eläinlääkärillä, myös apteekista löytyy lääkkeitä korvapunkin hoitoon.

Kynsien ja hampaiden hoito:

Kissan kynsiä on hyvä lyhentää aika ajoin. Kynnenkärjestä leikataan pieni osa kynsien leikkaamiseen tarkoitetuilla leikkureilla. Kissoilla on hyvä olla raapimapuu, jota ne saavat kynsiä.

Kissa on hyvä totuttaa pienestä pitäen suun tutkimiseen, Kissalla kuuluu olla tasapurenta. Hammaskiveä voi kehittyä jo nuorellekin kissalle, se näkyy ruskeana tai kellertävänä muodostumana hampaan pinnalla. Myös pahanhajuinen hengitys ja tulehtuneet ikenet liittyvät hammaskiveen. Hammaskivi tulee poistattaa eläinlääkärissä.

Madotus:

Kissojen sisäloisista yleisimmät ovat suolinkaiset ja heisimadot; suolinkaisia kissa voi saada jo kohdussa emoltaan, ympäristöstä ja ravinnosta, heisimatotartunnan taas keittämättömistä järvikaloista ja jyrsijöistä. Vaikka emokissalle on ennen astutusta annettu matokuuri, on pennut syytä madottaa ennen rokotusta ja sen jälkeen lääkkeen valmistajan ohjeiden mukaisesti. Ulkona liikkuvalle kissalle on paikallaan madotus kolmen kuukauden välein, mutta myös sisäkissa on syytä madottaa säännöllisesti, vähintään kaksi kertaa vuodessa. Itse madotan kissani kaksi kertaa vuodessa apteekista saatavalla Drontal vetillä.




Rokotukset:

Kissanpennun tulisi olla luovutushetkellä rokotettu kissaruttoa ja virusinfluenssoja vastaan. Vaikka kissa ei kävisikään näyttelyissä on rokotus hyvä pitää voimassa.





Ruokinta:

Kissoille on varmasti ainakin yhtä paljon erilaisia ruokia, mitä on omistajiakin. Itse syötän kissoilleni viljatonta ruokaa, sillä toinen kissani saa iho-oireita ruuista jotka sisältävät viljaa. Kun jätin kauppojen viljaruuat pois ja vaihdoin tilalle lihaa, kalaa ja viljattomia raksuja, kissani iho parani nopeasti. Ruokin kissat aamuin illoin. Raksuja on jatkuvasti saatavilla. Syötän kissoilleni mm. broilerin jauhelihaa, naudan- ja possunlihaa ja seitiä kuivaruuan lisäksi. Puhdasta vettä kissoille on tarjolla jatkuvasti, vaihdan veden päivittäin.


Lähteet:

http://www.kissaliitto.fi/