Koiran ruokinta

Koira tarvitsee samoja ravintoaineita kuin ihminen, Valkuaisaineet eli proteiinit, hiilihydraatit, rasvahapot, kivennäisaineet, hivenaineet ja vitamiinit muodostavat koiran ravinnon. Valkuainen koostuu aminohapoista, joista osa on koiralle ns. välttämättömiä ravinnosta saatavia aminohappoja. Loppuja aminohappoja koiran elimistö pystyy valmistamaan itse.

Valkuaisaineita on sekä eläin- että kasviperäisessä ravinnossa, mutta eläinperäinen valkuainen sulaa koiran ruuansulatuskanavassa huomattavasti paremmin kuin kasvivalkuainen. Siksi liha kuuluu koiran ruokavalioon. Luonnossa koiraeläinten ravinto koostuu ensisijaisesti rasvasta ja valkuaisesta; hiilihydraatteja siinä on vähän. Koira pystyy kuitenkin syömään ja käyttämään hyväkseen hiilihydraatteja. Rasva on myös koiralle hyvin tärkeä ravintoaine.

Luuston tärkeimpiä kivennäisaineita ovat kalsium ja fosfori, joiden oikea suhde ravinnossa on tärkeää eritoten kasvavalle koiralle. Normaalisti koiralle ei tarvitse syöttää erillisiä vitamiinivalmisteita, sillä monipuolinen ja hyvälaatuinen koiranruoka sisältää riittävästi kaikkia koiran tarvitsemia vitamiineja.

Koiralla tulee olla aina tarjolla puhdasta juomavettä, veden juonnin määrä vaihtelee ruokinnan mukaan. Myös aktiivisuus ja ympäristön lämpötila vaikuttavat.

Nykyisin yleisin koiran ruokintatapa on teollisten valmisruokien käyttäminen. Teollisia valmisruokia ovat kuivamuona, säilyketölkit, erilaiset koiranmakkarat, lihahyytelöt ynnä muut sellaiset.

Helposti koiralle tarjottava täysravinto sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet, kivennäis- ja hivenaineet sekä vitamiinit. Kuivamuonat sisältävät paljon kasviraaka-aineita, lähinnä viljoja tai riisiä. Kosteiden ruokien koostumus vaihtelee, mutta pääsääntöisesti niissä on paljon eläinperäistä raaka-ainetta ja sen vuoksi vain vähän hiilihydraatteja, mutta paljon valkuaista. Teollinen koiranruoka on helppo ja turvallinen tapa ruokkia koira. Itse suosittelen ihmisiä ostamaan koirilleen laadukasta kuiva- ja märkäruokaa jossa olisi korkea lihapitoisuus. 

Raakaruokinta:

Raakaruokinnassa noudatetaan koiran luonnonmukaista ravintoa, kaikki ruoka tarjotaan koiralle raakana. Ruokinnan perustana ovat lihaisat luut täydennettynä sisäelimillä, lihalla, kalalla, kananmunalla, kasviksilla ja marjoilla. Raaoista luista koira saa kalsiumia ja muita kivennäisaineita, lisäksi koiran hampaat puhdistuvat. 

Raakaruokinta vaatii omistajaltaan huomattavasti enemmän perehtymistä kuin markettiruokien syöttäminen. Raakaruokaa on nykyisin saatavilla valmiina annoksina, mikä helpottaa raakaruokinnan aloittamista sekä nopeuttaa koiranomistajan arkea raakaravinnolla ruokittaessa.

Koiralle voidaan syöttää useampaa erityyppistä ruokaa, kuten teollisen valmisruoan lisäksi kotiruokaa tai raakaruoka-aterioita silloin tällöin. Raakaruokinnan luuateria ja kuivamuona-ateria kannattaa aina antaa eri päivinä, sillä se voi olla suolistolle liian raskas yhdistelmä. Jos koira ei ole tottunut ruokintatyyppien vaihteluun, voi sen maha mennä alussa sekaisin.

Ruokintakerrat:

Luovutusikäinen pentu on syönyt kasvattajansa luona 3-4 kertaa päivässä. Uudessa kodissa ensimmäiset kuukaudet kannattaa ruokkia edelleen 3-4 kertaa päivässä. Pennun ollessa 6kk ikäinen ruokintakertoja lasketaan kahteen kertaan päivässä. Aikuinen koira syö 1-2 kertaa päivässä. Kasvavan koiran ruokaa tulee antaa kunnes vähintään 75% aikuispainosta on saavutettu.

Pennun kasvuvauhti:

Koiranpennun kasvuvauhti on nopeimmillaan 6-25 viikon iässä, ja sen energiantarve on huomattavasti suurempi kuin aikuisella koiralla. Suurikokoisiksi kasvavien rotujen pentujen kohdalla kasvuun tulee kiinnittää huomiota, sillä liiallinen ja/tai vääränlainen ruokinta voi aiheuttaa häiriöitä luuston kehitykseen. Ruokinnan ja liikunnan osuus kasvuhäiriöiden ehkäisyssä on erittäin ratkaisevaa.

Sopivan solakassa kunnossa olevalla pennulla on selvä vyötärö. kylkiluiden päällä tuntuu pehmeä rasvakerros jonka alla kylkiluut tuntuvat. Kaikkien pentujen kanssa nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että kylkiluiden pitää tuntua tunnusteltaessa mutta ne eivät saa näkyä.

Kuinka paljon ruokaa annetaan?

Kasvavalla tai tiinellä koiralla ravinnosta saatu energia menee lähinnä kasvuun. Aikuinen koira kuitenkin kerää ylimääräisen energian rasvakudokseen.  Toiset syövät tarvitsemansa energiamäärän, eikä yhtään enempää, mutta on myös rotuja jotka syövät mielellään enemmän kuin tarvitsevat. Sterilisoidut ja kastroidut lemmikit lihovat herkemmin.

Koiralle annettava ruokamäärä riippuu sen aktiivisuudesta ja lihavuuskunnosta. Teollisia kuivamuonia annettaessa täytyy pakkauksessa olla ilmoitettuna koiran painoa vastaava päivittäinen ruokamäärä. Arvo on viitteellinen, sillä ruoan tarve on koirakohtainen. Tärkeämpää onkin siis seurata oman koiran lihavuuskuntoa ja painoa kuin tuijottaa pussin kyljessä olevia lukuja. Kotiruokaa ja raakaruokaa annettaessa määrän arviointi voi olla hankalampaa.

Kantavan nartun ruokinta:

Narttukoira on tiineenä n.63 vrk. Tiineyden puolivälissä aletaan hitaasti lisäämään ruoan määrää. 5 viikosta lähtien lisätään ruokamäärää 15 % niin että synnytyksen aikaan narttu syö 60 % enemmän kuin astutusaikana. Tärkeää on, ettei narttu lihoa sillä lantionseudun ylimääräinen rasva vaikeuttaa synnytystä. Ruoan tulee olla maistuvaa ja hyvin sulavaa.

Imettävän nartun ruokinta:

Nartun ravinnontarve imetyksen aikana voi olla hyvinkin suuri, jopa nelinkertainen normaaliin verrattuna. Maidon laatuun ja täten myös pentujen kasvuun vaikuttaa ravinnon valkuaisen laatu ja määrä.

Koiranpennun ruokinta:

Neljän viikon ikään saakka emän maito on pentujen pääasiallinen ravinto. Muuta ravintoa voidaan antaa tutustumistarkoituksessa kahden viikon ikäisille pennuille. Pentuja voi tutustuttaa esimerkiksi pieneen määrään turvotettua penturuokaa, Ruokintamuutosten tulee tapahtua vähitellen, liian nopea muutos voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan häiriöitä. Ylempänä ruokintakerrat osiossa on kerrottu lisää pennun ruokinnasta.

Aktiivisen koiran ruokinta:

Energian tarve aktiivisella koiralla nousee 10 %, jos aktiviteettejä on tunti päivässä tai koira liikkuu kahdeksan kilometriä päivässä. Suurentunut energiantarve voidaan sovittaa antamalla koiralle hyvin sulavaa runsasenergistä ravintoa. Rasva on tähän tarkoitukseen parhaiten soveltuva. Aktiiviselle koiralle tarkoitetuissa kuivamuonissa on rasvan osuutta lisätty. Päivittäinen ruoka tulee jakaa kahteen ateriaan, harjoittelun jälkeen tulisi antaa suurempi annos ruokaa, Aktiivisen koiran vitamiinien ja mineraalien tarve voi olla suurempi. Ravinnon määrä tulee sovittaa harjoittelun intensiteettiin.

Ikääntyvän koiran ruokinta:

Ikääntymisen muutokset alkavat pienillä koirilla 8-10 vuoden iässä, isoilla roduilla jo aikaisemmin. Ikääntyvällä koiralla, aivan kuin ihmisilläkin, rasvakudoksen määrä alkaa lisääntyä lihaskudoksen määrään nähden. Perusaineenvaihdunnan taso laskee. Energian tarve siis vähenee. Koirille on suunniteltu vähemmän rasvaa sisältäviä senioriruokia.

Ylipainoinen koira:

Lihavuus altistaa monille sairauksille. Näistä esimerkkinä tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, hengitystieongelmat ja sokeritauti. Ylipainoa hoidetaan ruokinnanmuutoksilla ja liikunnan lisäämisellä. Ruokavalio tulee muuttaa vähemmän energiapitoiseksi, painon laskun tulee tapahtua hitaasti. Laihduttamisen yhteydessä koiralle ei saa antaa mitään makupaloja tai välipaloja.

Lähteet:

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-perushoito/koiran-ruokinta

http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/hoito-ohjeet/ruokinta/

Reunuskilpikonna

Päiväaktiivinen, puolikuivilla aromailla esiintyvä laji joka horrostaa talvisin.

Kasvissyöjä jolle voidaan tarjota ravinnoksi esimerkiksi salaattia, persiljaa ja voikukkaa. Kilpikonnille tarkoitetut kuivatut yrttiseokset ovat myös hyvä vaihtoehto.

Poikaselle terraarion tulee olla vähintään 100 x 60cm, kilpikonnan kasvaessa tilantarve tietenkin lisääntyy. Terrassa tulee olla uvb valo d3 vitamiinin lähteenä ja lämmittelyalue jolla lämpötila on noin 35 astetta. Pohjamateriaalina voidaan käyttää esimerkiksi turvehiekka seosta, tärkeintä on huomioida se että konna pääsee kaivautumaan. Terraarion pohjaa voidaan kosteuttaa, jotta konnan kaivautuessa pohjamateriaali olisi syvemmältä kosteaa.

Reunuskilpikonnaa ei saa myydä ilman yksilökohtaista EU-todistusta.

Lähteet:

http://www.faunatar.fi/reunuskilpikonna

Jemenin kameleontti

Jemenin kameleontti on puissa ja pensaissa viihtyvä päiväaktiivinen laji. Vaihtaa väriä mielialan, kosteuden, lämmön ja valaistuksen mukaan.

Ravinto: Hyönteiset kuten toukat, madot, perhoset, hämähäkit, sirkat ym. Yli 4-6 kuukauden ikäisille yksilöille voidaan tarjota myös kasvisruokaa: kasvinlehtiä, vihanneksia ja hedelmiä.
Kalkin ja vitamiinien lisäys ruokaan.

Terraarion tulee olla kooltaan 70 x 45 x 80-100cm. Liskolla tulee olla uvb valaistus ja lämmittelyalue jolla lämpötila on noin 35-40 astetta, muutoin terran peruslämpö on noin 25 astetta. Terraarioon tulee sijoittaa myös kiipeilyoksia ja kasvillisuutta (ei myrkyllisiä). Terraariota sumutellaan päivittäin jotta ilmankosteus pysyisi sopivana, kameleontti myös juo vetensä mielummin pisaroista kun kupista. Kameleontteja kannattaa pitää yksin, jos niitä on enemmän kuin yksi samassa terrassa, ne stressaantuvat.

Lähteet:

http://www.faunatar.fi/jemenin_kameleontti

Liskojen sairauksia/elinympäristö asiaa

Yleisimpiä liskolajeja ovat leguaanit, agamat, kameleontit, gekot ja skinkit. Jotta liskoilla olisi terraariossa mahdollisimman luonnolliset oltavat on tärkeää, että terraarion valo, lämpö, ilmankosteus ja materiaalit ovat oikeanlaisia. Myös terraarion koko on tärkeä seikka.

Valo:

Valo auttaa liskoja säätelemään niiden vuorokausirytmiä, vaikuttaa siis liskon näköön ja ympäristönhavaitsemiseen, useimmilla liskoilla on ns. "kolmas silmä" niiden päälaella joka aistii valoa ja auttaa liskoja säätelemään niiden ruumiinlämpöä ja vuorokausirytmiä.

Liskoilla tulee olla terraariossa uvb-lamppu, sillä se toimii liskojen D3 vitamiinin lähteenä. D3 vitamiini vaikuttaa kalsiumin muodostumiseen elimistössä joka taas vaikuttaa liskon nahanluontiin.

Lämpö:

Liskot ovat vaihtolämpöisiä, lämpö vaikuttaa niiden aktiivisuuteen, ruokahaluun ja ruoan sulatukseen. Terraarion pyritään luomaan luonnollinen lämpötila ja lämpötilan vaihteluita, esimerkiksi lämpömatolla voidaan luoda 35 asteen lämpö tiettyyn kohtaan terraariota, kun terraarion lämpötila muutoin on noin 25 astetta lämpömaton ulkopuolella.

Ilmankosteus:

Eri lajien välillä ilmankosteus vaihtelee paljon. Liian matala kosteus vaikeuttaa nahanluontia kun taas liian korkea kosteus aiheuttaa hengityselin vaivoja, ihotulehduksia ja terraarion homehtumista.

Terraario:

Terraarion koko ja muoto tulee valita liskon luonnollisen käyttäytymisen mukaan, esimerkiksi kiipeilevälle lajille korkea terraario jossa on paljon mahdollisuuksia kiipeilyyn, kun taas maassa viihtyvälle lajille riittää matalampi terra. Myös lajin aktiivisuus tulee ottaa huomioon terraariota valitessa.

Sairauksia:

MBD = Metabolic bone disease

oireita ovat ontuminen, "kääntyvät" jalat, muhkuroita raajoissa, selkärangan vieressä tai leaussa. Alaleuan pehmeneminen tai epätavallinen venyminen. Liskon on hankalaa nostaa tai pitää itseään ylhäällä maasta. Ruokahalu heikkenee.

Mbd johtuu kalkin, d3 vitamiinin tai uv säteilyn puutteesta, eli virheellisestä ruokinnasta ja puutteellisesta terraariosta.

Suutulehdus:

Oireet:

Runsas limaneritys suusta, syömättömyys, hengityksen rahina limaisuuden vuoksi, märkäerite, suun avaaminen vaikeaa, voi levitä pahimmillaan keuhkoihin aiheuttaen luumädän.

Melko yleinen sairaus, käärmeillä yleisempi kuin liskoilla. Aiheuttajia ovat yleensä bakteerit, mutta myös virukset tai sienet voivat aiheuttaa.

Hengitystietulehdus:

Oireet:

Suusta ja sieraimista tuleva kupliva lima, väsymys ja ruokahaluttomuus, aivastelu.

Nahanluontiongelmat:

Jos nahanluonti keskeytyy, puhutaan epänormaalista nahanluonnista. Nahka irtoaa pienissä paloissa, kaikki repaleet eivät irtoa, silmien päällä oleva kalvo ei irtoa lainkaan.

Nahanluontiongelmat johtuvat virheellisestä hoidosta kuten esim. aliravitsemus, liian alhainen lämpötila ja kosteus, loiset, loukkaantuminen, arvet ihossa, palovammat

Liskojen terveyden tarkistaminen:

Kiinnitä huomiota näihin asioihin:

Kirkkaat silmät, äänetön hengitys, suun kunto, ihon kunto, puhtaat sieraimet, paino (muutokset), peräaukon seutu puhdas



Lähteet:

Lassila p. 2001, eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito, helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta

Animal hospital USA, lizard diseases

Koirien sairauksia

Koirien sairauksia ovat mm. epilepsia, kennelyskä, hotspot ja ripulointi

Epilepsia on melko yleinen vaiva koirilla. Toisilla roduilla se on yleisempää kuin toisilla, esimerkiksi labradorinnoutajilla ja beagleilla epilepsiaa esiintyy enemmän kuin muilla roduilla. Epilepsia on aivojen sähköisessä toiminnassa ilmaantuva häiriö, ja se voi aiheuttaa eriasteisia kouristuskohtauksia. Epilepsiakohtauksessa koira voi kaatua, usein raajat sätkivät ja koira kuolaa. Myös virtsa voi tulla alle. Tyypillisesti epilepsia alkaa nuorella koiralla, mutta myös vanhempi koira voi sairastua. Epilepsiaan on lääkitys, jos sairaus on lievä, lääkitystä ei välttämättä tarvita.

Kennelyskä on virusten ja bakteerien aiheuttama sekainfektio. Mukana on yleensä parainfluenssavirus ja Bordetella – bakteeri. Oireita ovat voimakas yskä ja sierainvuoto. Kennelyskä menee ohi itsestään noin parissa viikossa. Pienille pennuille ja heikommille yksilöille kennelyskä voi olla jopa kohtalokas jälkitautien vuoksi.

Hotspot on yleinen ihosairaus koirilla, sitä ilmaantuu etenkin kuumalla ja kostealla säällä. Aluksi iholle syntyy pieni märkäinen ihottuma-alue  joka voi nopeastikin laajeta kivuliaaksi märkiväksi ihottumaksi. Ensiapuna ihottuma-alueelta voidaan ajella karvat, jotta iho saisi ilmaa, mutta tätä ei pidä tehdä mikäli koira on todella kivulias, silloin se on tehtävä eläinlääkärissä nukutuksessa. Hotspot voi kehittyä juurikin esimerkiksi koiran kaulapannan alle, mikäli pantaa pidetään koiralla silloinkin kun sen turkki on märkää ja tällöin iho ei saa ilmaa turkin ja pannan alta. Pieni ihottuma voi parantua kotihoidollakin, mutta yleensä hotspot vaatii käyntiä eläinlääkärissä.

Ripulointiin syynä voi olla sopimaton ruoka, äkillinen muutos ruokavaliossa tai virus. Ripulin tarkoituksena on viedä sopimattomat aineet pois elimistöstä. Ripuloiva koira voidaan laittaa lyhyelle paastolle, paaston jälkeen ruokinnan tulisi olla kevyttä. Aluksi voidaan tarjota esimerkiksi riisin keitinvettä. Jos ripuli on kurissa, voidaan koiralle tarjota pieni annos riisiä. Ruokavalion tulisi olla ennallaan 4-5 päivän kuluttua. Ripulissa koiran suola- ja nestetasapaino järkkyy, joten on huolehdittava niiden ennalleenpalautumisesta.  Juomaveteen voi sekoittaa tähän vartavasten tarkoitettua elektrolyyttivalmistetta. Koiran nesteentarve on noin 0.5 dl/kg/vrk.

Lähteet:

http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/koiran-sairauksia-ja-tartuntatauteja/

Kissojen sairaudet

Kissojen sairauksia ovat mm. hengitysteiden tulehdukset, ihon sieni-infektiot, sisäloiset ja ulkoloiset, kilpirauhasen liikatoiminta.

Hengitysteiden tulehdusten oireina ovat mm. kissan alakuloisuus, ruokahaluttomuus, kuume ja niiskutus. Myöhemmät oireet ovat mm. sierain- ja silmävuoto, silmän sidekalvon tulehdus ja joskus hengitysvaikeudet ja yskä. Yleisimpiä infektioiden aiheuttajia ovat herpesvirus, kalikivirus ja Chlamydia psittaci -bakteeri. Hengitystieinfektiot leviävät herkästi. Virustartuntaan ei ole varsinaista lääkehoitoa, tukihoitona oireita pyritään lievittämään. Bakteeritartuntoihin käytetään hoitona tetra- tai doksisykliiniantibioottia sekä suun kautta että paikallisesti silmiin neljän viikon ajan. Perheen kaikki kissat on hoidettava samanaikaisesti.

Ihon sieni-infektiota voidaan epäillä mikäli kissan turkissa voidaan havaita läiskittäistä karvattomuutta, katkenneita karvoja, hilseilyä, punoitusta, pyöreitä ja reunoilta punoittavia ihovaurioalueita ja leuan aknea. Ihomuutokset ovat usein pään alueella. Kissa voi olla myös oireeton, mutta kantaa silti tartuntaa useiden kuukausien ajan, Kissa saa tartunnan suoraan toisesta kissasta tai sienen saastuttamasta ympäristöstä. Sieni-infektion hoito on hankalaa ja aikaa vievää. Hoidon tulee kohdistua potilaaseen, talouden muihin eläimiin sekä kissan kotiympäristöön. Kissaa hoidetaan eläinlääkärin määräämällä paikallishoidolla ja suun kautta annettavalla lääkkeellä. Sairas eläin tulisi eristää muista ja eläimen turkki olisi hyvä ajella lyhyeksi. Ympäristön puhdistaminen on erittäin tärkeä osa hoitoa.

Kissan tavallisimmat sisäloiset ovat suolinkainen ja heisimato. Pikkupennulle loistartunta voi olla hengenvaarallinen ja oireita ovat yleinen huonokuntoisuus, pömppövatsaisuus, ripuli, ummetus, oksentelu, yskä ja laihtuminen. Täysikasvuisilla kissoilla tartunta on useimmiten oireeton, mutta se saattaa aiheuttaa laihtumista, oksentelua, ripulia, huonoa karvapeitettä ja karvanlähtöä. Suolinkainen voi tarttua myös ihmiseen. Kissa tulee madottaa kerran tai kaksi kertaa vuodessa. Sisäkissalle kerta vuodessa ja ulkokissalle ainakin kaksi kertaa vuodessa.

Ulkoloisia ovat mm. korvapunkki, sikaripunkit ja hilsepunkki. Korvapunkkia voidaan epäillä, kun kissa raapii jatkuvasti korviaan ja pitää päätä kallellaan, kissan korvissa on kahvinpurumaista jauhetta. Eläinlääkäriltä saatava lääkitys on tehokkaampaa kuin apteekista saatavat korvatipat. Sikaripunkit ovat harvinaisia mutta mahdollisia iho-oireiden aiheuttajia, oireet vaihtelevat oireettomasta karvattomiin läiskiin ja voimakkaaseen kutinaan. Hoito on pitkäkestoinen. Hilsepunkit eivät yleensä aiheuta kissalle oireita, ihmiselle se saattaa aiheuttaa kutisevia näppylöitä iholle. hoitona käytetään reseptilääkkeitä.

Kilpirauhasen liikatoiminta on tyypillisesti vanhenevien kissojen sairaus. Kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavan oireita ovat lisääntynyt ruokahalu, laihtuminen ja yliaktiivisuus, kissa voi juoda tavallista enemmän ja karvapeite on huonossa kunnossa. Kilpirauhasen liikatoiminta tarkoittaa sitä, että kilpirauhanen tuottaa liikaa kilpirauhashormonia. Taudin edetessä ruokahalu voi heikentyä ja kissa voi muuttua apeaksi. Liikatoiminta diagnosoidaan verinäytteen avulla. Hoitona käytetään yleensä lääkehoitoa.

Lähteet:

http://www.kissaliitto.fi/terveys/tarttuvat-taudit#yleist%c3%a4

http://www.elainlaakari.fi/klinikat/kissaklinikka/kissan-sairauksia-ja-tartuntatauteja/kilpirauhasen-liikatoiminta/

Pieneläinten yleisimpiä sairauksia

Kanit ja pienet jyrsijät ovat saaliseläimiä, eli ne pyrkivät salaamaan vammansa tai sairautensa, etteivät joutuisi petojen hyökkäyksen kohteeksi. On tärkeää, että omistaja osaa tulkita lemmikkinsä käytöstä ja tunnistaa sairauden merkit. Sairas eläin yrittää piiloutua ja lakkaa liikkumasta aktiivisesti, jolloin omistaja ei välttämättä heti huomaa oireita. Sairas eläin saattaa menettää ruokahalunsa ja lopettaa syömisen. Myös ulosteiden ulkonäön tai koostumuksen muuttumiseen tai niiden täydelliseen puuttumiseen pitäisi omistajan/hoitajan reagoida nopeasti.

Muita sairauden merkkejä ovat esimerkiksi karvapeitteen huononeminen, silmien rähmiminen, peräpään karvojen sotkuisuus tai kivun merkit, kuten hampaiden narskuttelu, usein toistuva haukottelu ja selän köyristäminen. Maalaisjärjellä voidaan siis ajatella, että syömätön ja paikallaan kyyhöttävä, apaattinen eläin ei ole terve.

Kanien ja jyrsijöiden yleisimmät sairaudet:

- Hampaiden sairaudet esim. liian pitkiksi kasvaneet hampaat
- Ruoansulatuskanavan sairaudet esim. suolitukos, ripuli, ruoansulatuskanavan hidastunut toiminta

Ensimmäiset merkit näistä ongelmista ovat yleensä heikentynyt ruokahalu ja muutokset ulosteen koostumuksessa. Eläin kieltäytyy syömästä kuitupitoista heinää tai täysrehua, vaikka helposti sulava tuoreruoka maistuisikin vielä. Papanoiden koko pienenee tai uloste muuttuu ripuliksi. Kaneilla ja jyrsijöillä on nopea aineenvaihdunta, eli ne eivät kestä paastoa, mikäli eläin ei ole syönyt tai ulostanut vuorokauteen, on syytä olla eläinlääkäriin yhteydessä.

Eläinlääkäri tarkastaa kanin hampaat ja voi esimerkiksi hioa niitä lyhemmäksi, mikäli ne ovat päässeet kasvamaan liian pitkiksi. Ruoansulatusongelmissa hoitona käytetään nestehoitoa. Eläintä voidaan ruokkia myös ruiskulla suoraan suuhun, mikäli se ei itse syö. Eläimelle saatetaan sairaudesta riippuen antaa myös antibioottia tai suoliston toimintaa nopeuttavaa kipulääkettä.

Muita kaneilla ja jyrsijöillä esiintyviä sairauksia ovat erilaiset iho-, silmä-, hengitystie- ja virtsaelinsairaudet, jotka vaativat yleensä aina eläinlääkärin hoitoa. 

Ihosairauden merkkejä ovat esimerkiksi karvojen lähteminen, ihon punoitus ja kutina. Hyvin yleinen iho-ongelma marsuilla ja kaneilla on ulseratiivinen pododermatiitti eli tassutulehdus, joka voi olla hyvin kivulias ja hankaloittaa eläimen liikkumista. Silmäsairaudet oireileivat kyynelvuotona, silmien rähmimisenä, punoituksena tai siristelynä. Ongelmien aiheuttajana voi olla kyynelkanavan tukkeutuminen, hammassairaudet tai silmätulehdus. Hengitystiesairaudet voivat paikallistua ylempiin hengitysteihin tai keuhkoihin. Oireina voi olla aivastelua, sierainvuotoa, hengityksen rohisemista ja vaikeutunutta hengitystä jota eläin avustaa vatsalihaksilla pumppaamalla. Tavallisimpia virtsaelinten ongelmia ovat mm. virtsakivet, virtsan sakkaisuus ja pidätyskyvyttömyys. Nämä voivat ilmetä lisääntyneenä virtsaamistiheytenä, epänormaalin värisenä virtsana ja sotkuisena, virtsan tahrimana takapäänä. Esimerkiksi virtsakivet voidaan poistaa rakosta leikkauksella. 


Lähteet:
http://www.mevet.fi/palvelut/kanien-ja-jyrsijoiden-sairaudet