Olen koonnut tähän listan erilaisista eläinjärjestöistä
-Suomen kennelliitto; http://www.kennelliitto.fi/
-Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto; http://www.sey.fi/
-Kokonaisvaltaisen koiran jalostuksen tuki; http://www.koiranjalostus.fi/
Paikallisia:
-Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys; https://www.ssesy.fi/
-Seinäjoen kennelkerho ry - palveluskoiralajit; http://www.seinäjoenkennelkerho.fi
-Etelä-pohjanmaan kennelpiiri; http://www.kennelpiiri.fi/etela-pohjanmaa
tiistai 23. toukokuuta 2017
maanantai 22. toukokuuta 2017
Koiran kynsien leikkaus
https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-perushoito/koiran-kynsien-leikkaaminen
Koiran oikeaoppinen nostaminen
https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-perushoito/koiran-nostaminen
Kuinka lähestyä vierasta koiraa?
1. Tervehdi ensin omistajaa.
Ihmiset innostuvat usein nähdessään koiran ja kumartuvat heti karvakorvan puoleen. On kuitenkin hyvien tapojen mukaista lähestyä ensin koiran omistajaa. Kysy aina lupa ennen, kuin kosket vieraaseen koiraan
2. Pysy rauhallisena.
Jos omistaja antaa sinulle luvan tervehtiä koiraa, älä silti innostu liikaa hauvan hellyttävistä kasvoista ja pörröisestä turkista. Vaikka koirat saavat meidät usein todella ilahtuneiksi, niiden seurassa kannattaa pysyä rentona ja rauhallisena.
3. Anna koiran tulla sinun luoksesi.
Sinun saattaa tehdä mieli kaapata karvaturri heti luvan saatuasi syleilyysi. Odota kuitenkin, että koira lähestyy sinua. Koirat ovat usein uteliaita, joten vieraankaan ihmisen lähestyminen ei kestä kauaa – ainakaan jos koira tuntee olonsa rennoksi ja turvalliseksi. Tämä on hauvalle helpoin vaihtoehto, koska sillä on myös mahdollisuus halutessaan perääntyä.
4. Seiso koiran sivulla.
Ihmisille luonnollisin paikka tervehtiä muita – oli kyse sitten koirasta tai ihmisestä – on seisoa suoraan heidän edessään kasvot heitä kohti. Koirien maailmassa tämä on kuitenkin uhkaava ele tai haaste, aivan kuten suora katsekontakti.
5. Pidä kädet ominasi.
Ajatus siitä, että koiralle pitää ensin ojentaa käsi nuuskittavaksi, on tarua. Ethän tervehdi ihmistäkään tunkemalla kättäsi hänen kasvoilleen. Koirilla on paljon ihmisiä parempi hajuaisti, joten ne haistavat tuoksusi ilman apuasikin. Pidä siis kädet rennosti sivuilla ja anna koiran lähestyä sinua.
6. Älä kumarru koiran päälle.
Kun tervehdit koiraa, kyykisty sen tasolle tai seiso suorana. Kyykistyessäsi olet koiran tasolla, jolloin olette tasavertaisessa asemassa. Suorana seisominen antaa koiralle merkkejä johtajuudestasi. Tärkeintä on, ettet valitse välimuotoa ja kumarru koiran yli. Koira kokee kumartumisen uhkaavana ja se voi suhtautua kumartujaan aggressiivisesti.
7. Vältä suoraa katsekontaktia.
Vaikka on houkuttelevaa tuijottaa suoraan karvaturrin nappisilmiin, kannattaa suoraa katsekontaktia välttää. Koirat kokevat tuijottamisen haasteena, johon ne saattavat vastata aggressiivisesti.
8. Älä kurkota koiran pään yli.
Monet aloittavat koiran rapsuttamisen sen päästä. Todellisuudessa tätä kannattaa välttää, erityisesti kun tervehditään tuntematonta koiraa. Koira saattaa nimittäin kokea pään yli kurottamisen pelottavana ja epämukavana eleenä. Pään sijaan aloita rapsuttaminen koiran leuan alta, poskesta tai esimerkiksi rinnasta.
9. Pidä etäisyyttä.
Vaikka olet saanut koiran huomion ja päässyt silittämään sitä, sinun ei silti kannata alkaa heti hieroa kasvojasi koiran kuonoa vasten. Pidä mielessä, että olet edelleen koiralle vieras kaksijalkainen. Kun tapaat tuntemattoman ihmisen, et seiso aivan kiinni hänessä ja pidä kasvojasi aivan kiinni hänen kasvoissaan – miksi siis tekisit niin koiralle.
10. Tarkkaile koiran reaktioita.
Kun koira ei jaksa enää vastaanottaa hellyydenosoituksiasi, sen kyllä huomaa. Muista, ettei vieras koira tunne sinua eikä todennäköisesti tunne oloaan kotoisaksi lähelläsi heti ensimmäisen tutustumisen jälkeen. Vaikka useimmat koirat ovat ystävällisiä ja ihmisrakkaita, kaikki eivät kuitenkaan ole. Kun koira perääntyy tai haluaa jatkaa matkaa, kunnioita sitä ja lopeta rapsuttaminen.
Lähteet:
http://kuono.fi/vinkkeja-tuntemattoman-koiran-tervehtimiseen-muista-ainakin-nama/
Ihmiset innostuvat usein nähdessään koiran ja kumartuvat heti karvakorvan puoleen. On kuitenkin hyvien tapojen mukaista lähestyä ensin koiran omistajaa. Kysy aina lupa ennen, kuin kosket vieraaseen koiraan
2. Pysy rauhallisena.
Jos omistaja antaa sinulle luvan tervehtiä koiraa, älä silti innostu liikaa hauvan hellyttävistä kasvoista ja pörröisestä turkista. Vaikka koirat saavat meidät usein todella ilahtuneiksi, niiden seurassa kannattaa pysyä rentona ja rauhallisena.
3. Anna koiran tulla sinun luoksesi.
Sinun saattaa tehdä mieli kaapata karvaturri heti luvan saatuasi syleilyysi. Odota kuitenkin, että koira lähestyy sinua. Koirat ovat usein uteliaita, joten vieraankaan ihmisen lähestyminen ei kestä kauaa – ainakaan jos koira tuntee olonsa rennoksi ja turvalliseksi. Tämä on hauvalle helpoin vaihtoehto, koska sillä on myös mahdollisuus halutessaan perääntyä.
4. Seiso koiran sivulla.
Ihmisille luonnollisin paikka tervehtiä muita – oli kyse sitten koirasta tai ihmisestä – on seisoa suoraan heidän edessään kasvot heitä kohti. Koirien maailmassa tämä on kuitenkin uhkaava ele tai haaste, aivan kuten suora katsekontakti.
5. Pidä kädet ominasi.
Ajatus siitä, että koiralle pitää ensin ojentaa käsi nuuskittavaksi, on tarua. Ethän tervehdi ihmistäkään tunkemalla kättäsi hänen kasvoilleen. Koirilla on paljon ihmisiä parempi hajuaisti, joten ne haistavat tuoksusi ilman apuasikin. Pidä siis kädet rennosti sivuilla ja anna koiran lähestyä sinua.
6. Älä kumarru koiran päälle.
Kun tervehdit koiraa, kyykisty sen tasolle tai seiso suorana. Kyykistyessäsi olet koiran tasolla, jolloin olette tasavertaisessa asemassa. Suorana seisominen antaa koiralle merkkejä johtajuudestasi. Tärkeintä on, ettet valitse välimuotoa ja kumarru koiran yli. Koira kokee kumartumisen uhkaavana ja se voi suhtautua kumartujaan aggressiivisesti.
7. Vältä suoraa katsekontaktia.
Vaikka on houkuttelevaa tuijottaa suoraan karvaturrin nappisilmiin, kannattaa suoraa katsekontaktia välttää. Koirat kokevat tuijottamisen haasteena, johon ne saattavat vastata aggressiivisesti.
8. Älä kurkota koiran pään yli.
Monet aloittavat koiran rapsuttamisen sen päästä. Todellisuudessa tätä kannattaa välttää, erityisesti kun tervehditään tuntematonta koiraa. Koira saattaa nimittäin kokea pään yli kurottamisen pelottavana ja epämukavana eleenä. Pään sijaan aloita rapsuttaminen koiran leuan alta, poskesta tai esimerkiksi rinnasta.
9. Pidä etäisyyttä.
Vaikka olet saanut koiran huomion ja päässyt silittämään sitä, sinun ei silti kannata alkaa heti hieroa kasvojasi koiran kuonoa vasten. Pidä mielessä, että olet edelleen koiralle vieras kaksijalkainen. Kun tapaat tuntemattoman ihmisen, et seiso aivan kiinni hänessä ja pidä kasvojasi aivan kiinni hänen kasvoissaan – miksi siis tekisit niin koiralle.
10. Tarkkaile koiran reaktioita.
Kun koira ei jaksa enää vastaanottaa hellyydenosoituksiasi, sen kyllä huomaa. Muista, ettei vieras koira tunne sinua eikä todennäköisesti tunne oloaan kotoisaksi lähelläsi heti ensimmäisen tutustumisen jälkeen. Vaikka useimmat koirat ovat ystävällisiä ja ihmisrakkaita, kaikki eivät kuitenkaan ole. Kun koira perääntyy tai haluaa jatkaa matkaa, kunnioita sitä ja lopeta rapsuttaminen.
Lähteet:
http://kuono.fi/vinkkeja-tuntemattoman-koiran-tervehtimiseen-muista-ainakin-nama/
Mitä on vastuullinen koirankasvatus?
Vastuullinen kasvattaja toimii näiden periaatteiden mukaisesti jalostaessaan koiriaan:
-Käyttää vain terveitä koiria
-käyttää vain hyväluonteisia koiria
-käyttää ulkomuodoltaan ja käyttöominaisuuksiltaan rodunomaisia koiria
-kertoo avoimesti koiriensa terveyden tilasta
-antaa koiriaan toisen kasvattajan jalostuskäyttöön vain yhdistelmiin, joissa yllä olevat periaatteet toteutuvat molempien koirien osalta
-huolehtii pentujen ja emän hyvinvoinnista
-huolehtii koiristaan niin, ettei niistä koidu haittaa ympäristölle
-totuttaa pennut käsittelyyn ja sosiaalistaa pentuja ennen luovutusta
-myy pennut ainoastaan niille soveltuviin koteihin ja sopiville henkilöille
-tekee kirjalliset sopimukset kaikista koirista
-rekisteröi pennut ja luovuttaa rekisteritodistukset pennun omistajille viipymättä
-neuvoo ja opettaa kasvattiensa omistajia, on mukana kasvattiensa elämässä
-allekirjoittaa kasvattajasitoumuksen ja sitoutuu noudattamaan siinä määriteltyjä vastuullisen koirankasvatuksen periaatteita
Kasvattajan tulee myös kertoa koiranpennun ostajalle koiran omistamiseen liittyvästä vastuusta ja velvollisuuksista
Lähteet;
http://www.kennelliitto.fi/kennelliitto/teemavuodet/teemavuosi-2015-vastuullista-koirankasvatusta
-Käyttää vain terveitä koiria
-käyttää vain hyväluonteisia koiria
-käyttää ulkomuodoltaan ja käyttöominaisuuksiltaan rodunomaisia koiria
-kertoo avoimesti koiriensa terveyden tilasta
-antaa koiriaan toisen kasvattajan jalostuskäyttöön vain yhdistelmiin, joissa yllä olevat periaatteet toteutuvat molempien koirien osalta
-huolehtii pentujen ja emän hyvinvoinnista
-huolehtii koiristaan niin, ettei niistä koidu haittaa ympäristölle
-totuttaa pennut käsittelyyn ja sosiaalistaa pentuja ennen luovutusta
-myy pennut ainoastaan niille soveltuviin koteihin ja sopiville henkilöille
-tekee kirjalliset sopimukset kaikista koirista
-rekisteröi pennut ja luovuttaa rekisteritodistukset pennun omistajille viipymättä
-neuvoo ja opettaa kasvattiensa omistajia, on mukana kasvattiensa elämässä
-allekirjoittaa kasvattajasitoumuksen ja sitoutuu noudattamaan siinä määriteltyjä vastuullisen koirankasvatuksen periaatteita
Kasvattajan tulee myös kertoa koiranpennun ostajalle koiran omistamiseen liittyvästä vastuusta ja velvollisuuksista
Lähteet;
http://www.kennelliitto.fi/kennelliitto/teemavuodet/teemavuosi-2015-vastuullista-koirankasvatusta
torstai 4. toukokuuta 2017
Koiran käyttäytyminen
Koiran käyttäytymisessä voidaan havaita monia synnynnäisiä käyttäytymismalleja. Jotkut niistä ovat vahvasti koiran perimän ohjaamia, eri rotuisetkin koirat saattavat toteuttaa niitä hyvinkin samalla tavalla kuten emojen hoivakäytös ja vastasyntyneiden pentujen liikkeet. Monien sisäsyntyisten käyttäytymismallien kohdalla koirat kuitenkin poikkeavat toisistaan. Toisella koiralla ei välttämättä arkipäivän tilanteessa nähdä lainkaan sellaista käyttäytymismallia, jota toinen harjoittaa vähän väliä.
Vaikka koirilla on samanlaista käytöstä, sitä saattaa eri yksilöillä esiintyä erilaisissa tilanteissa. Käyttäytymismallien ketjuttumisessa on myös eroja. Toisilla koirilla esimerkiksi metsästyskäyttäytyminen on kokonainen ketju käyttäytymismalleja vaanimisesta saalin pyydystämiseen ja tappamiseen. Toisilla koirilla taas ketju etenee johonkin kohtaan ja pysähtyy siihen: esimerkiksi seisojille on toivottavaa, että ne kylläkin etsivät saaliin mutta eivät ryntää sitä tavoittamaan, vaan pysähtyvät vaanimisen sijaan ”seisomaan”.
Perimä vaikuttaa siihen, minkälainen tilanne saa synnynnäisen käyttäytymismallin käynnistymään, missä muodossa se käynnistyy ja missä iässä käytös puhkeaa. Mutta vaikka käyttäytymisen pohja piilee koirien perimässä, koiran elämänsä varrella saamat kokemukset ja oppiminen muokkaavat usein todella paljon käyttäytymisen lopullista muotoa.
Aikuisten luonnonvaraisten koiraeläinten käyttäytyminen on muodoltaan vakiintunutta. Kesykoirien käytös taas tuntuu jäävän aikuisenakin sellaiseksi, mikä on tyypillistä luonnon koiraeläimille nuoruusiässä. Kun koirat tulevat sukukypsiksi, niiden käyttäytymisessä on vielä vaihtelua ja siinä on sekä koiraeläinten pentuvaiheelle että aikuisiälle ominaisia piirteitä. Aikuinenkin koira on pentumainen siinä, että se on yhä riippuvainen ”vanhempiensa” eli esimerkiksi oman perheen ihmisten hoivasta. Koira haluaa pysyä heidän ja kotipesänsä lähellä, ja tervehtii heitä pentumaisesti.
Koiran käyttäytymistä ei voi ymmärtää vain opettelemalla, sillä jokainen koira on yksilö. Vaikka kasvattaja ja kouluttaja olisi kohdannut tuhat samalla tavalla toimivaa koiraa, saattaa vastaan tulla se yksi koira joka toimiikin aivan eri tavalla. Kuhunkin koiraan on siis tutustuttava huolella sen omassa ympäristössä.
Lähteet:
https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen
Vaikka koirilla on samanlaista käytöstä, sitä saattaa eri yksilöillä esiintyä erilaisissa tilanteissa. Käyttäytymismallien ketjuttumisessa on myös eroja. Toisilla koirilla esimerkiksi metsästyskäyttäytyminen on kokonainen ketju käyttäytymismalleja vaanimisesta saalin pyydystämiseen ja tappamiseen. Toisilla koirilla taas ketju etenee johonkin kohtaan ja pysähtyy siihen: esimerkiksi seisojille on toivottavaa, että ne kylläkin etsivät saaliin mutta eivät ryntää sitä tavoittamaan, vaan pysähtyvät vaanimisen sijaan ”seisomaan”.
Perimä vaikuttaa siihen, minkälainen tilanne saa synnynnäisen käyttäytymismallin käynnistymään, missä muodossa se käynnistyy ja missä iässä käytös puhkeaa. Mutta vaikka käyttäytymisen pohja piilee koirien perimässä, koiran elämänsä varrella saamat kokemukset ja oppiminen muokkaavat usein todella paljon käyttäytymisen lopullista muotoa.
Aikuisten luonnonvaraisten koiraeläinten käyttäytyminen on muodoltaan vakiintunutta. Kesykoirien käytös taas tuntuu jäävän aikuisenakin sellaiseksi, mikä on tyypillistä luonnon koiraeläimille nuoruusiässä. Kun koirat tulevat sukukypsiksi, niiden käyttäytymisessä on vielä vaihtelua ja siinä on sekä koiraeläinten pentuvaiheelle että aikuisiälle ominaisia piirteitä. Aikuinenkin koira on pentumainen siinä, että se on yhä riippuvainen ”vanhempiensa” eli esimerkiksi oman perheen ihmisten hoivasta. Koira haluaa pysyä heidän ja kotipesänsä lähellä, ja tervehtii heitä pentumaisesti.
Koiran käyttäytymistä ei voi ymmärtää vain opettelemalla, sillä jokainen koira on yksilö. Vaikka kasvattaja ja kouluttaja olisi kohdannut tuhat samalla tavalla toimivaa koiraa, saattaa vastaan tulla se yksi koira joka toimiikin aivan eri tavalla. Kuhunkin koiraan on siis tutustuttava huolella sen omassa ympäristössä.
Lähteet:
https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen
Kissan ruokinta
Oikeanlainen ravinto on kissan terveyden perusta. Tasapuolinen ruokavalio edistää kissan immuunijärjestelmän normaalia toimintaa ja antaa suojan monia sairauksia vastaan. Kissa on puhdas lihansyöjä, joten sille ei saa antaa jatkuvasti samaa ruokaa, jota ihminen itse syö tai mitä koiralle annetaan.
Koska kissa on lihansyöjä, sen ravinnon tulee sisältää suhteellisen paljon proteiinia ja vähän hiilihydraatteja. Lisäksi kissan ravinnossa tulee olla rasvaa, kivennäisaineita, vitamiineja ja välttämättömiä rasvahappoja, Kissalle tärkeitä ovat myös aminohapot, niistä tärkeimpinä tauriini ja arginiini. Tauriinin puutos aiheuttaa kissalla kasvun hidastumista, sikiön kehityshäiriöitä ja verkkokalvomuutoksia silmiin, arginiinin puutos taas aiheuttaa ammoniakkipitoisuuden nousua elimistössä. Laadukkaat teolliset kissanruuat sisältävät oikeassa suhteessa näitä kaikkia ravintoaineita.
Kissan ruokinnassa on otettava huomioon kissan ikä, geneettinen tausta, aktiivisuus, liikunta ja mahdolliset sairaudet. Laadukkailla eläintenruokavalmistajilla on omat ruokansa eri elämänvaiheissa oleville kissoille. Pentukissoille tulee syöttää pennunruokaa, se sopii myös tiineille ja imettäville kissoille. Leikkaamattomalle aikuiselle on omat ruokansa ja ylipainoiselle kissalle löytyy myös omansa.
Penturuuissa on enemmän rasvaa ja proteiinia, lisäksi niissä on oikea määrä kivennäisaineita ja vitamiineja kasvavalle pennulle. Ylipainoisen kissan ruuissa taas on vähemmän energiaa, johon on sovitettu välttämätön määrä ravintoaineita. Senioreiden ruuat ovat hyvin sulavia, niissä on otettu huomioon se, että vanhan kissan maksa ja munuaiset toimivat eri tavalla kuin nuorempien kissojen.
Kissa ei yleensä tarvitse lisävitamiineja, mikäli se saa oikeanlaista, laadukasta ruokaa. Jotkut paksu- ja pitkäturkkiset rodut voivat tarvita rasvahappo- ja vitamiinilisiä karvanvaihtumisen aikaan,
Lisäksi kissa, joka sairastuu, voi tarvita hetkellisesti lisävitamiineja, samoin kuin stressaantuneet kissat. Myös näyttelyt saattavat olla kissalle stressitilanteita, joten näille kissoille voi toisinaan antaa lisävitamiineja tai rasvahappovalmisteita. Myöskin pelkkää kotiruokaa syövät kissat tarvitsevat lisävitamiineja.
Vääränlainen ruokavalio aiheuttaa kissalle monenlaisia ongelmia, esimerkiksi ongelmat suoliston toiminnassa, turkin kunnon huononeminen, lihaskunnon heikentyminen, neuroottinen turkin nyppiminen ja peseminen, joka kertoo siitä että kissan iho kutisee.
Mikäli kissa heittäytyy syömättömäksi, on syytä mennä eläinlääkäriin sillä kissa ei kestä paastoa. Paasto aiheuttaa ongelmia suoliston toiminnalle, vatsalaukun ph muuttuu, kissa kuivuu ja on alilämpöinen.
Lähteet:
http://www.koirakissaklinikka.fi/kissa-artikkelit/kissan-ruokinnasta
Koska kissa on lihansyöjä, sen ravinnon tulee sisältää suhteellisen paljon proteiinia ja vähän hiilihydraatteja. Lisäksi kissan ravinnossa tulee olla rasvaa, kivennäisaineita, vitamiineja ja välttämättömiä rasvahappoja, Kissalle tärkeitä ovat myös aminohapot, niistä tärkeimpinä tauriini ja arginiini. Tauriinin puutos aiheuttaa kissalla kasvun hidastumista, sikiön kehityshäiriöitä ja verkkokalvomuutoksia silmiin, arginiinin puutos taas aiheuttaa ammoniakkipitoisuuden nousua elimistössä. Laadukkaat teolliset kissanruuat sisältävät oikeassa suhteessa näitä kaikkia ravintoaineita.
Kissan ruokinnassa on otettava huomioon kissan ikä, geneettinen tausta, aktiivisuus, liikunta ja mahdolliset sairaudet. Laadukkailla eläintenruokavalmistajilla on omat ruokansa eri elämänvaiheissa oleville kissoille. Pentukissoille tulee syöttää pennunruokaa, se sopii myös tiineille ja imettäville kissoille. Leikkaamattomalle aikuiselle on omat ruokansa ja ylipainoiselle kissalle löytyy myös omansa.
Penturuuissa on enemmän rasvaa ja proteiinia, lisäksi niissä on oikea määrä kivennäisaineita ja vitamiineja kasvavalle pennulle. Ylipainoisen kissan ruuissa taas on vähemmän energiaa, johon on sovitettu välttämätön määrä ravintoaineita. Senioreiden ruuat ovat hyvin sulavia, niissä on otettu huomioon se, että vanhan kissan maksa ja munuaiset toimivat eri tavalla kuin nuorempien kissojen.
Kissa ei yleensä tarvitse lisävitamiineja, mikäli se saa oikeanlaista, laadukasta ruokaa. Jotkut paksu- ja pitkäturkkiset rodut voivat tarvita rasvahappo- ja vitamiinilisiä karvanvaihtumisen aikaan,
Lisäksi kissa, joka sairastuu, voi tarvita hetkellisesti lisävitamiineja, samoin kuin stressaantuneet kissat. Myös näyttelyt saattavat olla kissalle stressitilanteita, joten näille kissoille voi toisinaan antaa lisävitamiineja tai rasvahappovalmisteita. Myöskin pelkkää kotiruokaa syövät kissat tarvitsevat lisävitamiineja.
Vääränlainen ruokavalio aiheuttaa kissalle monenlaisia ongelmia, esimerkiksi ongelmat suoliston toiminnassa, turkin kunnon huononeminen, lihaskunnon heikentyminen, neuroottinen turkin nyppiminen ja peseminen, joka kertoo siitä että kissan iho kutisee.
Mikäli kissa heittäytyy syömättömäksi, on syytä mennä eläinlääkäriin sillä kissa ei kestä paastoa. Paasto aiheuttaa ongelmia suoliston toiminnalle, vatsalaukun ph muuttuu, kissa kuivuu ja on alilämpöinen.
Lähteet:
http://www.koirakissaklinikka.fi/kissa-artikkelit/kissan-ruokinnasta
sunnuntai 23. huhtikuuta 2017
Koiran ruokinta
Koira tarvitsee samoja ravintoaineita kuin ihminen, Valkuaisaineet eli proteiinit, hiilihydraatit, rasvahapot, kivennäisaineet, hivenaineet ja vitamiinit muodostavat koiran ravinnon. Valkuainen koostuu aminohapoista, joista osa on koiralle ns. välttämättömiä ravinnosta saatavia aminohappoja. Loppuja aminohappoja koiran elimistö pystyy valmistamaan itse.
Valkuaisaineita on sekä eläin- että kasviperäisessä ravinnossa, mutta eläinperäinen valkuainen sulaa koiran ruuansulatuskanavassa huomattavasti paremmin kuin kasvivalkuainen. Siksi liha kuuluu koiran ruokavalioon. Luonnossa koiraeläinten ravinto koostuu ensisijaisesti rasvasta ja valkuaisesta; hiilihydraatteja siinä on vähän. Koira pystyy kuitenkin syömään ja käyttämään hyväkseen hiilihydraatteja. Rasva on myös koiralle hyvin tärkeä ravintoaine.
Luuston tärkeimpiä kivennäisaineita ovat kalsium ja fosfori, joiden oikea suhde ravinnossa on tärkeää eritoten kasvavalle koiralle. Normaalisti koiralle ei tarvitse syöttää erillisiä vitamiinivalmisteita, sillä monipuolinen ja hyvälaatuinen koiranruoka sisältää riittävästi kaikkia koiran tarvitsemia vitamiineja.
Koiralla tulee olla aina tarjolla puhdasta juomavettä, veden juonnin määrä vaihtelee ruokinnan mukaan. Myös aktiivisuus ja ympäristön lämpötila vaikuttavat.
Nykyisin yleisin koiran ruokintatapa on teollisten valmisruokien käyttäminen. Teollisia valmisruokia ovat kuivamuona, säilyketölkit, erilaiset koiranmakkarat, lihahyytelöt ynnä muut sellaiset.
Helposti koiralle tarjottava täysravinto sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet, kivennäis- ja hivenaineet sekä vitamiinit. Kuivamuonat sisältävät paljon kasviraaka-aineita, lähinnä viljoja tai riisiä. Kosteiden ruokien koostumus vaihtelee, mutta pääsääntöisesti niissä on paljon eläinperäistä raaka-ainetta ja sen vuoksi vain vähän hiilihydraatteja, mutta paljon valkuaista. Teollinen koiranruoka on helppo ja turvallinen tapa ruokkia koira. Itse suosittelen ihmisiä ostamaan koirilleen laadukasta kuiva- ja märkäruokaa jossa olisi korkea lihapitoisuus.
Raakaruokinta:
Raakaruokinnassa noudatetaan koiran luonnonmukaista ravintoa, kaikki ruoka tarjotaan koiralle raakana. Ruokinnan perustana ovat lihaisat luut täydennettynä sisäelimillä, lihalla, kalalla, kananmunalla, kasviksilla ja marjoilla. Raaoista luista koira saa kalsiumia ja muita kivennäisaineita, lisäksi koiran hampaat puhdistuvat.
Raakaruokinta vaatii omistajaltaan huomattavasti enemmän perehtymistä kuin markettiruokien syöttäminen. Raakaruokaa on nykyisin saatavilla valmiina annoksina, mikä helpottaa raakaruokinnan aloittamista sekä nopeuttaa koiranomistajan arkea raakaravinnolla ruokittaessa.
Koiralle voidaan syöttää useampaa erityyppistä ruokaa, kuten teollisen valmisruoan lisäksi kotiruokaa tai raakaruoka-aterioita silloin tällöin. Raakaruokinnan luuateria ja kuivamuona-ateria kannattaa aina antaa eri päivinä, sillä se voi olla suolistolle liian raskas yhdistelmä. Jos koira ei ole tottunut ruokintatyyppien vaihteluun, voi sen maha mennä alussa sekaisin.
Ruokintakerrat:
Luovutusikäinen pentu on syönyt kasvattajansa luona 3-4 kertaa päivässä. Uudessa kodissa ensimmäiset kuukaudet kannattaa ruokkia edelleen 3-4 kertaa päivässä. Pennun ollessa 6kk ikäinen ruokintakertoja lasketaan kahteen kertaan päivässä. Aikuinen koira syö 1-2 kertaa päivässä. Kasvavan koiran ruokaa tulee antaa kunnes vähintään 75% aikuispainosta on saavutettu.
Pennun kasvuvauhti:
Koiranpennun kasvuvauhti on nopeimmillaan 6-25 viikon iässä, ja sen energiantarve on huomattavasti suurempi kuin aikuisella koiralla. Suurikokoisiksi kasvavien rotujen pentujen kohdalla kasvuun tulee kiinnittää huomiota, sillä liiallinen ja/tai vääränlainen ruokinta voi aiheuttaa häiriöitä luuston kehitykseen. Ruokinnan ja liikunnan osuus kasvuhäiriöiden ehkäisyssä on erittäin ratkaisevaa.
Sopivan solakassa kunnossa olevalla pennulla on selvä vyötärö. kylkiluiden päällä tuntuu pehmeä rasvakerros jonka alla kylkiluut tuntuvat. Kaikkien pentujen kanssa nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että kylkiluiden pitää tuntua tunnusteltaessa mutta ne eivät saa näkyä.
Kuinka paljon ruokaa annetaan?
Kasvavalla tai tiinellä koiralla ravinnosta saatu energia menee lähinnä kasvuun. Aikuinen koira kuitenkin kerää ylimääräisen energian rasvakudokseen. Toiset syövät tarvitsemansa energiamäärän, eikä yhtään enempää, mutta on myös rotuja jotka syövät mielellään enemmän kuin tarvitsevat. Sterilisoidut ja kastroidut lemmikit lihovat herkemmin.
Koiralle annettava ruokamäärä riippuu sen aktiivisuudesta ja lihavuuskunnosta. Teollisia kuivamuonia annettaessa täytyy pakkauksessa olla ilmoitettuna koiran painoa vastaava päivittäinen ruokamäärä. Arvo on viitteellinen, sillä ruoan tarve on koirakohtainen. Tärkeämpää onkin siis seurata oman koiran lihavuuskuntoa ja painoa kuin tuijottaa pussin kyljessä olevia lukuja. Kotiruokaa ja raakaruokaa annettaessa määrän arviointi voi olla hankalampaa.
Kantavan nartun ruokinta:
Narttukoira on tiineenä n.63 vrk. Tiineyden puolivälissä aletaan hitaasti lisäämään ruoan määrää. 5 viikosta lähtien lisätään ruokamäärää 15 % niin että synnytyksen aikaan narttu syö 60 % enemmän kuin astutusaikana. Tärkeää on, ettei narttu lihoa sillä lantionseudun ylimääräinen rasva vaikeuttaa synnytystä. Ruoan tulee olla maistuvaa ja hyvin sulavaa.
Imettävän nartun ruokinta:
Nartun ravinnontarve imetyksen aikana voi olla hyvinkin suuri, jopa nelinkertainen normaaliin verrattuna. Maidon laatuun ja täten myös pentujen kasvuun vaikuttaa ravinnon valkuaisen laatu ja määrä.
Koiranpennun ruokinta:
Neljän viikon ikään saakka emän maito on pentujen pääasiallinen ravinto. Muuta ravintoa voidaan antaa tutustumistarkoituksessa kahden viikon ikäisille pennuille. Pentuja voi tutustuttaa esimerkiksi pieneen määrään turvotettua penturuokaa, Ruokintamuutosten tulee tapahtua vähitellen, liian nopea muutos voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan häiriöitä. Ylempänä ruokintakerrat osiossa on kerrottu lisää pennun ruokinnasta.
Aktiivisen koiran ruokinta:
Energian tarve aktiivisella koiralla nousee 10 %, jos aktiviteettejä on tunti päivässä tai koira liikkuu kahdeksan kilometriä päivässä. Suurentunut energiantarve voidaan sovittaa antamalla koiralle hyvin sulavaa runsasenergistä ravintoa. Rasva on tähän tarkoitukseen parhaiten soveltuva. Aktiiviselle koiralle tarkoitetuissa kuivamuonissa on rasvan osuutta lisätty. Päivittäinen ruoka tulee jakaa kahteen ateriaan, harjoittelun jälkeen tulisi antaa suurempi annos ruokaa, Aktiivisen koiran vitamiinien ja mineraalien tarve voi olla suurempi. Ravinnon määrä tulee sovittaa harjoittelun intensiteettiin.
Ikääntyvän koiran ruokinta:
Ikääntymisen muutokset alkavat pienillä koirilla 8-10 vuoden iässä, isoilla roduilla jo aikaisemmin. Ikääntyvällä koiralla, aivan kuin ihmisilläkin, rasvakudoksen määrä alkaa lisääntyä lihaskudoksen määrään nähden. Perusaineenvaihdunnan taso laskee. Energian tarve siis vähenee. Koirille on suunniteltu vähemmän rasvaa sisältäviä senioriruokia.
Ylipainoinen koira:
Lihavuus altistaa monille sairauksille. Näistä esimerkkinä tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, hengitystieongelmat ja sokeritauti. Ylipainoa hoidetaan ruokinnanmuutoksilla ja liikunnan lisäämisellä. Ruokavalio tulee muuttaa vähemmän energiapitoiseksi, painon laskun tulee tapahtua hitaasti. Laihduttamisen yhteydessä koiralle ei saa antaa mitään makupaloja tai välipaloja.
Kuinka paljon ruokaa annetaan?
Kasvavalla tai tiinellä koiralla ravinnosta saatu energia menee lähinnä kasvuun. Aikuinen koira kuitenkin kerää ylimääräisen energian rasvakudokseen. Toiset syövät tarvitsemansa energiamäärän, eikä yhtään enempää, mutta on myös rotuja jotka syövät mielellään enemmän kuin tarvitsevat. Sterilisoidut ja kastroidut lemmikit lihovat herkemmin.
Koiralle annettava ruokamäärä riippuu sen aktiivisuudesta ja lihavuuskunnosta. Teollisia kuivamuonia annettaessa täytyy pakkauksessa olla ilmoitettuna koiran painoa vastaava päivittäinen ruokamäärä. Arvo on viitteellinen, sillä ruoan tarve on koirakohtainen. Tärkeämpää onkin siis seurata oman koiran lihavuuskuntoa ja painoa kuin tuijottaa pussin kyljessä olevia lukuja. Kotiruokaa ja raakaruokaa annettaessa määrän arviointi voi olla hankalampaa.
Kantavan nartun ruokinta:
Narttukoira on tiineenä n.63 vrk. Tiineyden puolivälissä aletaan hitaasti lisäämään ruoan määrää. 5 viikosta lähtien lisätään ruokamäärää 15 % niin että synnytyksen aikaan narttu syö 60 % enemmän kuin astutusaikana. Tärkeää on, ettei narttu lihoa sillä lantionseudun ylimääräinen rasva vaikeuttaa synnytystä. Ruoan tulee olla maistuvaa ja hyvin sulavaa.
Imettävän nartun ruokinta:
Nartun ravinnontarve imetyksen aikana voi olla hyvinkin suuri, jopa nelinkertainen normaaliin verrattuna. Maidon laatuun ja täten myös pentujen kasvuun vaikuttaa ravinnon valkuaisen laatu ja määrä.
Koiranpennun ruokinta:
Neljän viikon ikään saakka emän maito on pentujen pääasiallinen ravinto. Muuta ravintoa voidaan antaa tutustumistarkoituksessa kahden viikon ikäisille pennuille. Pentuja voi tutustuttaa esimerkiksi pieneen määrään turvotettua penturuokaa, Ruokintamuutosten tulee tapahtua vähitellen, liian nopea muutos voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan häiriöitä. Ylempänä ruokintakerrat osiossa on kerrottu lisää pennun ruokinnasta.
Aktiivisen koiran ruokinta:
Energian tarve aktiivisella koiralla nousee 10 %, jos aktiviteettejä on tunti päivässä tai koira liikkuu kahdeksan kilometriä päivässä. Suurentunut energiantarve voidaan sovittaa antamalla koiralle hyvin sulavaa runsasenergistä ravintoa. Rasva on tähän tarkoitukseen parhaiten soveltuva. Aktiiviselle koiralle tarkoitetuissa kuivamuonissa on rasvan osuutta lisätty. Päivittäinen ruoka tulee jakaa kahteen ateriaan, harjoittelun jälkeen tulisi antaa suurempi annos ruokaa, Aktiivisen koiran vitamiinien ja mineraalien tarve voi olla suurempi. Ravinnon määrä tulee sovittaa harjoittelun intensiteettiin.
Ikääntyvän koiran ruokinta:
Ikääntymisen muutokset alkavat pienillä koirilla 8-10 vuoden iässä, isoilla roduilla jo aikaisemmin. Ikääntyvällä koiralla, aivan kuin ihmisilläkin, rasvakudoksen määrä alkaa lisääntyä lihaskudoksen määrään nähden. Perusaineenvaihdunnan taso laskee. Energian tarve siis vähenee. Koirille on suunniteltu vähemmän rasvaa sisältäviä senioriruokia.
Ylipainoinen koira:
Lihavuus altistaa monille sairauksille. Näistä esimerkkinä tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, hengitystieongelmat ja sokeritauti. Ylipainoa hoidetaan ruokinnanmuutoksilla ja liikunnan lisäämisellä. Ruokavalio tulee muuttaa vähemmän energiapitoiseksi, painon laskun tulee tapahtua hitaasti. Laihduttamisen yhteydessä koiralle ei saa antaa mitään makupaloja tai välipaloja.
Lähteet:
https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-perushoito/koiran-ruokinta
http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/hoito-ohjeet/ruokinta/
http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/hoito-ohjeet/ruokinta/
keskiviikko 19. huhtikuuta 2017
Reunuskilpikonna
Päiväaktiivinen, puolikuivilla aromailla esiintyvä laji joka horrostaa talvisin.
Kasvissyöjä jolle voidaan tarjota ravinnoksi esimerkiksi salaattia, persiljaa ja voikukkaa. Kilpikonnille tarkoitetut kuivatut yrttiseokset ovat myös hyvä vaihtoehto.
Poikaselle terraarion tulee olla vähintään 100 x 60cm, kilpikonnan kasvaessa tilantarve tietenkin lisääntyy. Terrassa tulee olla uvb valo d3 vitamiinin lähteenä ja lämmittelyalue jolla lämpötila on noin 35 astetta. Pohjamateriaalina voidaan käyttää esimerkiksi turvehiekka seosta, tärkeintä on huomioida se että konna pääsee kaivautumaan. Terraarion pohjaa voidaan kosteuttaa, jotta konnan kaivautuessa pohjamateriaali olisi syvemmältä kosteaa.
Reunuskilpikonnaa ei saa myydä ilman yksilökohtaista EU-todistusta.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/reunuskilpikonna
Kasvissyöjä jolle voidaan tarjota ravinnoksi esimerkiksi salaattia, persiljaa ja voikukkaa. Kilpikonnille tarkoitetut kuivatut yrttiseokset ovat myös hyvä vaihtoehto.
Poikaselle terraarion tulee olla vähintään 100 x 60cm, kilpikonnan kasvaessa tilantarve tietenkin lisääntyy. Terrassa tulee olla uvb valo d3 vitamiinin lähteenä ja lämmittelyalue jolla lämpötila on noin 35 astetta. Pohjamateriaalina voidaan käyttää esimerkiksi turvehiekka seosta, tärkeintä on huomioida se että konna pääsee kaivautumaan. Terraarion pohjaa voidaan kosteuttaa, jotta konnan kaivautuessa pohjamateriaali olisi syvemmältä kosteaa.
Reunuskilpikonnaa ei saa myydä ilman yksilökohtaista EU-todistusta.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/reunuskilpikonna
Jemenin kameleontti
Jemenin kameleontti on puissa ja pensaissa viihtyvä päiväaktiivinen laji. Vaihtaa väriä mielialan, kosteuden, lämmön ja valaistuksen mukaan.
Ravinto: Hyönteiset kuten toukat, madot, perhoset, hämähäkit, sirkat ym. Yli 4-6 kuukauden ikäisille yksilöille voidaan tarjota myös kasvisruokaa: kasvinlehtiä, vihanneksia ja hedelmiä.
Kalkin ja vitamiinien lisäys ruokaan.
Terraarion tulee olla kooltaan 70 x 45 x 80-100cm. Liskolla tulee olla uvb valaistus ja lämmittelyalue jolla lämpötila on noin 35-40 astetta, muutoin terran peruslämpö on noin 25 astetta. Terraarioon tulee sijoittaa myös kiipeilyoksia ja kasvillisuutta (ei myrkyllisiä). Terraariota sumutellaan päivittäin jotta ilmankosteus pysyisi sopivana, kameleontti myös juo vetensä mielummin pisaroista kun kupista. Kameleontteja kannattaa pitää yksin, jos niitä on enemmän kuin yksi samassa terrassa, ne stressaantuvat.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/jemenin_kameleontti
Ravinto: Hyönteiset kuten toukat, madot, perhoset, hämähäkit, sirkat ym. Yli 4-6 kuukauden ikäisille yksilöille voidaan tarjota myös kasvisruokaa: kasvinlehtiä, vihanneksia ja hedelmiä.
Kalkin ja vitamiinien lisäys ruokaan.
Terraarion tulee olla kooltaan 70 x 45 x 80-100cm. Liskolla tulee olla uvb valaistus ja lämmittelyalue jolla lämpötila on noin 35-40 astetta, muutoin terran peruslämpö on noin 25 astetta. Terraarioon tulee sijoittaa myös kiipeilyoksia ja kasvillisuutta (ei myrkyllisiä). Terraariota sumutellaan päivittäin jotta ilmankosteus pysyisi sopivana, kameleontti myös juo vetensä mielummin pisaroista kun kupista. Kameleontteja kannattaa pitää yksin, jos niitä on enemmän kuin yksi samassa terrassa, ne stressaantuvat.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/jemenin_kameleontti
Liskojen sairauksia/elinympäristö asiaa
Yleisimpiä liskolajeja ovat leguaanit, agamat, kameleontit, gekot ja skinkit. Jotta liskoilla olisi terraariossa mahdollisimman luonnolliset oltavat on tärkeää, että terraarion valo, lämpö, ilmankosteus ja materiaalit ovat oikeanlaisia. Myös terraarion koko on tärkeä seikka.
Valo:
Valo auttaa liskoja säätelemään niiden vuorokausirytmiä, vaikuttaa siis liskon näköön ja ympäristönhavaitsemiseen, useimmilla liskoilla on ns. "kolmas silmä" niiden päälaella joka aistii valoa ja auttaa liskoja säätelemään niiden ruumiinlämpöä ja vuorokausirytmiä.
Liskoilla tulee olla terraariossa uvb-lamppu, sillä se toimii liskojen D3 vitamiinin lähteenä. D3 vitamiini vaikuttaa kalsiumin muodostumiseen elimistössä joka taas vaikuttaa liskon nahanluontiin.
Lämpö:
Liskot ovat vaihtolämpöisiä, lämpö vaikuttaa niiden aktiivisuuteen, ruokahaluun ja ruoan sulatukseen. Terraarion pyritään luomaan luonnollinen lämpötila ja lämpötilan vaihteluita, esimerkiksi lämpömatolla voidaan luoda 35 asteen lämpö tiettyyn kohtaan terraariota, kun terraarion lämpötila muutoin on noin 25 astetta lämpömaton ulkopuolella.
Ilmankosteus:
Eri lajien välillä ilmankosteus vaihtelee paljon. Liian matala kosteus vaikeuttaa nahanluontia kun taas liian korkea kosteus aiheuttaa hengityselin vaivoja, ihotulehduksia ja terraarion homehtumista.
Terraario:
Terraarion koko ja muoto tulee valita liskon luonnollisen käyttäytymisen mukaan, esimerkiksi kiipeilevälle lajille korkea terraario jossa on paljon mahdollisuuksia kiipeilyyn, kun taas maassa viihtyvälle lajille riittää matalampi terra. Myös lajin aktiivisuus tulee ottaa huomioon terraariota valitessa.
Sairauksia:
MBD = Metabolic bone disease
oireita ovat ontuminen, "kääntyvät" jalat, muhkuroita raajoissa, selkärangan vieressä tai leaussa. Alaleuan pehmeneminen tai epätavallinen venyminen. Liskon on hankalaa nostaa tai pitää itseään ylhäällä maasta. Ruokahalu heikkenee.
Mbd johtuu kalkin, d3 vitamiinin tai uv säteilyn puutteesta, eli virheellisestä ruokinnasta ja puutteellisesta terraariosta.
Suutulehdus:
Oireet:
Runsas limaneritys suusta, syömättömyys, hengityksen rahina limaisuuden vuoksi, märkäerite, suun avaaminen vaikeaa, voi levitä pahimmillaan keuhkoihin aiheuttaen luumädän.
Melko yleinen sairaus, käärmeillä yleisempi kuin liskoilla. Aiheuttajia ovat yleensä bakteerit, mutta myös virukset tai sienet voivat aiheuttaa.
Hengitystietulehdus:
Oireet:
Suusta ja sieraimista tuleva kupliva lima, väsymys ja ruokahaluttomuus, aivastelu.
Nahanluontiongelmat:
Jos nahanluonti keskeytyy, puhutaan epänormaalista nahanluonnista. Nahka irtoaa pienissä paloissa, kaikki repaleet eivät irtoa, silmien päällä oleva kalvo ei irtoa lainkaan.
Nahanluontiongelmat johtuvat virheellisestä hoidosta kuten esim. aliravitsemus, liian alhainen lämpötila ja kosteus, loiset, loukkaantuminen, arvet ihossa, palovammat
Liskojen terveyden tarkistaminen:
Kiinnitä huomiota näihin asioihin:
Kirkkaat silmät, äänetön hengitys, suun kunto, ihon kunto, puhtaat sieraimet, paino (muutokset), peräaukon seutu puhdas
Lähteet:
Lassila p. 2001, eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito, helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta
Animal hospital USA, lizard diseases
Valo:
Valo auttaa liskoja säätelemään niiden vuorokausirytmiä, vaikuttaa siis liskon näköön ja ympäristönhavaitsemiseen, useimmilla liskoilla on ns. "kolmas silmä" niiden päälaella joka aistii valoa ja auttaa liskoja säätelemään niiden ruumiinlämpöä ja vuorokausirytmiä.
Liskoilla tulee olla terraariossa uvb-lamppu, sillä se toimii liskojen D3 vitamiinin lähteenä. D3 vitamiini vaikuttaa kalsiumin muodostumiseen elimistössä joka taas vaikuttaa liskon nahanluontiin.
Lämpö:
Liskot ovat vaihtolämpöisiä, lämpö vaikuttaa niiden aktiivisuuteen, ruokahaluun ja ruoan sulatukseen. Terraarion pyritään luomaan luonnollinen lämpötila ja lämpötilan vaihteluita, esimerkiksi lämpömatolla voidaan luoda 35 asteen lämpö tiettyyn kohtaan terraariota, kun terraarion lämpötila muutoin on noin 25 astetta lämpömaton ulkopuolella.
Ilmankosteus:
Eri lajien välillä ilmankosteus vaihtelee paljon. Liian matala kosteus vaikeuttaa nahanluontia kun taas liian korkea kosteus aiheuttaa hengityselin vaivoja, ihotulehduksia ja terraarion homehtumista.
Terraario:
Terraarion koko ja muoto tulee valita liskon luonnollisen käyttäytymisen mukaan, esimerkiksi kiipeilevälle lajille korkea terraario jossa on paljon mahdollisuuksia kiipeilyyn, kun taas maassa viihtyvälle lajille riittää matalampi terra. Myös lajin aktiivisuus tulee ottaa huomioon terraariota valitessa.
Sairauksia:
MBD = Metabolic bone disease
oireita ovat ontuminen, "kääntyvät" jalat, muhkuroita raajoissa, selkärangan vieressä tai leaussa. Alaleuan pehmeneminen tai epätavallinen venyminen. Liskon on hankalaa nostaa tai pitää itseään ylhäällä maasta. Ruokahalu heikkenee.
Mbd johtuu kalkin, d3 vitamiinin tai uv säteilyn puutteesta, eli virheellisestä ruokinnasta ja puutteellisesta terraariosta.
Suutulehdus:
Oireet:
Runsas limaneritys suusta, syömättömyys, hengityksen rahina limaisuuden vuoksi, märkäerite, suun avaaminen vaikeaa, voi levitä pahimmillaan keuhkoihin aiheuttaen luumädän.
Melko yleinen sairaus, käärmeillä yleisempi kuin liskoilla. Aiheuttajia ovat yleensä bakteerit, mutta myös virukset tai sienet voivat aiheuttaa.
Hengitystietulehdus:
Oireet:
Suusta ja sieraimista tuleva kupliva lima, väsymys ja ruokahaluttomuus, aivastelu.
Nahanluontiongelmat:
Jos nahanluonti keskeytyy, puhutaan epänormaalista nahanluonnista. Nahka irtoaa pienissä paloissa, kaikki repaleet eivät irtoa, silmien päällä oleva kalvo ei irtoa lainkaan.
Nahanluontiongelmat johtuvat virheellisestä hoidosta kuten esim. aliravitsemus, liian alhainen lämpötila ja kosteus, loiset, loukkaantuminen, arvet ihossa, palovammat
Liskojen terveyden tarkistaminen:
Kiinnitä huomiota näihin asioihin:
Kirkkaat silmät, äänetön hengitys, suun kunto, ihon kunto, puhtaat sieraimet, paino (muutokset), peräaukon seutu puhdas
Lähteet:
Lassila p. 2001, eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito, helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta
Animal hospital USA, lizard diseases
tiistai 4. huhtikuuta 2017
Koirien sairauksia
Koirien sairauksia ovat mm. epilepsia, kennelyskä, hotspot ja ripulointi
Epilepsia on melko yleinen vaiva koirilla. Toisilla roduilla se on yleisempää kuin toisilla, esimerkiksi labradorinnoutajilla ja beagleilla epilepsiaa esiintyy enemmän kuin muilla roduilla. Epilepsia on aivojen sähköisessä toiminnassa ilmaantuva häiriö, ja se voi aiheuttaa eriasteisia kouristuskohtauksia. Epilepsiakohtauksessa koira voi kaatua, usein raajat sätkivät ja koira kuolaa. Myös virtsa voi tulla alle. Tyypillisesti epilepsia alkaa nuorella koiralla, mutta myös vanhempi koira voi sairastua. Epilepsiaan on lääkitys, jos sairaus on lievä, lääkitystä ei välttämättä tarvita.
Kennelyskä on virusten ja bakteerien aiheuttama sekainfektio. Mukana on yleensä parainfluenssavirus ja Bordetella – bakteeri. Oireita ovat voimakas yskä ja sierainvuoto. Kennelyskä menee ohi itsestään noin parissa viikossa. Pienille pennuille ja heikommille yksilöille kennelyskä voi olla jopa kohtalokas jälkitautien vuoksi.
Hotspot on yleinen ihosairaus koirilla, sitä ilmaantuu etenkin kuumalla ja kostealla säällä. Aluksi iholle syntyy pieni märkäinen ihottuma-alue joka voi nopeastikin laajeta kivuliaaksi märkiväksi ihottumaksi. Ensiapuna ihottuma-alueelta voidaan ajella karvat, jotta iho saisi ilmaa, mutta tätä ei pidä tehdä mikäli koira on todella kivulias, silloin se on tehtävä eläinlääkärissä nukutuksessa. Hotspot voi kehittyä juurikin esimerkiksi koiran kaulapannan alle, mikäli pantaa pidetään koiralla silloinkin kun sen turkki on märkää ja tällöin iho ei saa ilmaa turkin ja pannan alta. Pieni ihottuma voi parantua kotihoidollakin, mutta yleensä hotspot vaatii käyntiä eläinlääkärissä.
Ripulointiin syynä voi olla sopimaton ruoka, äkillinen muutos ruokavaliossa tai virus. Ripulin tarkoituksena on viedä sopimattomat aineet pois elimistöstä. Ripuloiva koira voidaan laittaa lyhyelle paastolle, paaston jälkeen ruokinnan tulisi olla kevyttä. Aluksi voidaan tarjota esimerkiksi riisin keitinvettä. Jos ripuli on kurissa, voidaan koiralle tarjota pieni annos riisiä. Ruokavalion tulisi olla ennallaan 4-5 päivän kuluttua. Ripulissa koiran suola- ja nestetasapaino järkkyy, joten on huolehdittava niiden ennalleenpalautumisesta. Juomaveteen voi sekoittaa tähän vartavasten tarkoitettua elektrolyyttivalmistetta. Koiran nesteentarve on noin 0.5 dl/kg/vrk.
Lähteet:
http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/koiran-sairauksia-ja-tartuntatauteja/
Epilepsia on melko yleinen vaiva koirilla. Toisilla roduilla se on yleisempää kuin toisilla, esimerkiksi labradorinnoutajilla ja beagleilla epilepsiaa esiintyy enemmän kuin muilla roduilla. Epilepsia on aivojen sähköisessä toiminnassa ilmaantuva häiriö, ja se voi aiheuttaa eriasteisia kouristuskohtauksia. Epilepsiakohtauksessa koira voi kaatua, usein raajat sätkivät ja koira kuolaa. Myös virtsa voi tulla alle. Tyypillisesti epilepsia alkaa nuorella koiralla, mutta myös vanhempi koira voi sairastua. Epilepsiaan on lääkitys, jos sairaus on lievä, lääkitystä ei välttämättä tarvita.
Kennelyskä on virusten ja bakteerien aiheuttama sekainfektio. Mukana on yleensä parainfluenssavirus ja Bordetella – bakteeri. Oireita ovat voimakas yskä ja sierainvuoto. Kennelyskä menee ohi itsestään noin parissa viikossa. Pienille pennuille ja heikommille yksilöille kennelyskä voi olla jopa kohtalokas jälkitautien vuoksi.
Hotspot on yleinen ihosairaus koirilla, sitä ilmaantuu etenkin kuumalla ja kostealla säällä. Aluksi iholle syntyy pieni märkäinen ihottuma-alue joka voi nopeastikin laajeta kivuliaaksi märkiväksi ihottumaksi. Ensiapuna ihottuma-alueelta voidaan ajella karvat, jotta iho saisi ilmaa, mutta tätä ei pidä tehdä mikäli koira on todella kivulias, silloin se on tehtävä eläinlääkärissä nukutuksessa. Hotspot voi kehittyä juurikin esimerkiksi koiran kaulapannan alle, mikäli pantaa pidetään koiralla silloinkin kun sen turkki on märkää ja tällöin iho ei saa ilmaa turkin ja pannan alta. Pieni ihottuma voi parantua kotihoidollakin, mutta yleensä hotspot vaatii käyntiä eläinlääkärissä.
Ripulointiin syynä voi olla sopimaton ruoka, äkillinen muutos ruokavaliossa tai virus. Ripulin tarkoituksena on viedä sopimattomat aineet pois elimistöstä. Ripuloiva koira voidaan laittaa lyhyelle paastolle, paaston jälkeen ruokinnan tulisi olla kevyttä. Aluksi voidaan tarjota esimerkiksi riisin keitinvettä. Jos ripuli on kurissa, voidaan koiralle tarjota pieni annos riisiä. Ruokavalion tulisi olla ennallaan 4-5 päivän kuluttua. Ripulissa koiran suola- ja nestetasapaino järkkyy, joten on huolehdittava niiden ennalleenpalautumisesta. Juomaveteen voi sekoittaa tähän vartavasten tarkoitettua elektrolyyttivalmistetta. Koiran nesteentarve on noin 0.5 dl/kg/vrk.
Lähteet:
http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/koiran-sairauksia-ja-tartuntatauteja/
maanantai 3. huhtikuuta 2017
Kissojen sairaudet
Kissojen sairauksia ovat mm. hengitysteiden tulehdukset, ihon sieni-infektiot, sisäloiset ja ulkoloiset, kilpirauhasen liikatoiminta.
Hengitysteiden tulehdusten oireina ovat mm. kissan alakuloisuus, ruokahaluttomuus, kuume ja niiskutus. Myöhemmät oireet ovat mm. sierain- ja silmävuoto, silmän sidekalvon tulehdus ja joskus hengitysvaikeudet ja yskä. Yleisimpiä infektioiden aiheuttajia ovat herpesvirus, kalikivirus ja Chlamydia psittaci -bakteeri. Hengitystieinfektiot leviävät herkästi. Virustartuntaan ei ole varsinaista lääkehoitoa, tukihoitona oireita pyritään lievittämään. Bakteeritartuntoihin käytetään hoitona tetra- tai doksisykliiniantibioottia sekä suun kautta että paikallisesti silmiin neljän viikon ajan. Perheen kaikki kissat on hoidettava samanaikaisesti.
Ihon sieni-infektiota voidaan epäillä mikäli kissan turkissa voidaan havaita läiskittäistä karvattomuutta, katkenneita karvoja, hilseilyä, punoitusta, pyöreitä ja reunoilta punoittavia ihovaurioalueita ja leuan aknea. Ihomuutokset ovat usein pään alueella. Kissa voi olla myös oireeton, mutta kantaa silti tartuntaa useiden kuukausien ajan, Kissa saa tartunnan suoraan toisesta kissasta tai sienen saastuttamasta ympäristöstä. Sieni-infektion hoito on hankalaa ja aikaa vievää. Hoidon tulee kohdistua potilaaseen, talouden muihin eläimiin sekä kissan kotiympäristöön. Kissaa hoidetaan eläinlääkärin määräämällä paikallishoidolla ja suun kautta annettavalla lääkkeellä. Sairas eläin tulisi eristää muista ja eläimen turkki olisi hyvä ajella lyhyeksi. Ympäristön puhdistaminen on erittäin tärkeä osa hoitoa.
Kissan tavallisimmat sisäloiset ovat suolinkainen ja heisimato. Pikkupennulle loistartunta voi olla hengenvaarallinen ja oireita ovat yleinen huonokuntoisuus, pömppövatsaisuus, ripuli, ummetus, oksentelu, yskä ja laihtuminen. Täysikasvuisilla kissoilla tartunta on useimmiten oireeton, mutta se saattaa aiheuttaa laihtumista, oksentelua, ripulia, huonoa karvapeitettä ja karvanlähtöä. Suolinkainen voi tarttua myös ihmiseen. Kissa tulee madottaa kerran tai kaksi kertaa vuodessa. Sisäkissalle kerta vuodessa ja ulkokissalle ainakin kaksi kertaa vuodessa.
Ulkoloisia ovat mm. korvapunkki, sikaripunkit ja hilsepunkki. Korvapunkkia voidaan epäillä, kun kissa raapii jatkuvasti korviaan ja pitää päätä kallellaan, kissan korvissa on kahvinpurumaista jauhetta. Eläinlääkäriltä saatava lääkitys on tehokkaampaa kuin apteekista saatavat korvatipat. Sikaripunkit ovat harvinaisia mutta mahdollisia iho-oireiden aiheuttajia, oireet vaihtelevat oireettomasta karvattomiin läiskiin ja voimakkaaseen kutinaan. Hoito on pitkäkestoinen. Hilsepunkit eivät yleensä aiheuta kissalle oireita, ihmiselle se saattaa aiheuttaa kutisevia näppylöitä iholle. hoitona käytetään reseptilääkkeitä.
Kilpirauhasen liikatoiminta on tyypillisesti vanhenevien kissojen sairaus. Kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavan oireita ovat lisääntynyt ruokahalu, laihtuminen ja yliaktiivisuus, kissa voi juoda tavallista enemmän ja karvapeite on huonossa kunnossa. Kilpirauhasen liikatoiminta tarkoittaa sitä, että kilpirauhanen tuottaa liikaa kilpirauhashormonia. Taudin edetessä ruokahalu voi heikentyä ja kissa voi muuttua apeaksi. Liikatoiminta diagnosoidaan verinäytteen avulla. Hoitona käytetään yleensä lääkehoitoa.
Lähteet:
http://www.kissaliitto.fi/terveys/tarttuvat-taudit#yleist%c3%a4
http://www.elainlaakari.fi/klinikat/kissaklinikka/kissan-sairauksia-ja-tartuntatauteja/kilpirauhasen-liikatoiminta/
Hengitysteiden tulehdusten oireina ovat mm. kissan alakuloisuus, ruokahaluttomuus, kuume ja niiskutus. Myöhemmät oireet ovat mm. sierain- ja silmävuoto, silmän sidekalvon tulehdus ja joskus hengitysvaikeudet ja yskä. Yleisimpiä infektioiden aiheuttajia ovat herpesvirus, kalikivirus ja Chlamydia psittaci -bakteeri. Hengitystieinfektiot leviävät herkästi. Virustartuntaan ei ole varsinaista lääkehoitoa, tukihoitona oireita pyritään lievittämään. Bakteeritartuntoihin käytetään hoitona tetra- tai doksisykliiniantibioottia sekä suun kautta että paikallisesti silmiin neljän viikon ajan. Perheen kaikki kissat on hoidettava samanaikaisesti.
Ihon sieni-infektiota voidaan epäillä mikäli kissan turkissa voidaan havaita läiskittäistä karvattomuutta, katkenneita karvoja, hilseilyä, punoitusta, pyöreitä ja reunoilta punoittavia ihovaurioalueita ja leuan aknea. Ihomuutokset ovat usein pään alueella. Kissa voi olla myös oireeton, mutta kantaa silti tartuntaa useiden kuukausien ajan, Kissa saa tartunnan suoraan toisesta kissasta tai sienen saastuttamasta ympäristöstä. Sieni-infektion hoito on hankalaa ja aikaa vievää. Hoidon tulee kohdistua potilaaseen, talouden muihin eläimiin sekä kissan kotiympäristöön. Kissaa hoidetaan eläinlääkärin määräämällä paikallishoidolla ja suun kautta annettavalla lääkkeellä. Sairas eläin tulisi eristää muista ja eläimen turkki olisi hyvä ajella lyhyeksi. Ympäristön puhdistaminen on erittäin tärkeä osa hoitoa.
Kissan tavallisimmat sisäloiset ovat suolinkainen ja heisimato. Pikkupennulle loistartunta voi olla hengenvaarallinen ja oireita ovat yleinen huonokuntoisuus, pömppövatsaisuus, ripuli, ummetus, oksentelu, yskä ja laihtuminen. Täysikasvuisilla kissoilla tartunta on useimmiten oireeton, mutta se saattaa aiheuttaa laihtumista, oksentelua, ripulia, huonoa karvapeitettä ja karvanlähtöä. Suolinkainen voi tarttua myös ihmiseen. Kissa tulee madottaa kerran tai kaksi kertaa vuodessa. Sisäkissalle kerta vuodessa ja ulkokissalle ainakin kaksi kertaa vuodessa.
Ulkoloisia ovat mm. korvapunkki, sikaripunkit ja hilsepunkki. Korvapunkkia voidaan epäillä, kun kissa raapii jatkuvasti korviaan ja pitää päätä kallellaan, kissan korvissa on kahvinpurumaista jauhetta. Eläinlääkäriltä saatava lääkitys on tehokkaampaa kuin apteekista saatavat korvatipat. Sikaripunkit ovat harvinaisia mutta mahdollisia iho-oireiden aiheuttajia, oireet vaihtelevat oireettomasta karvattomiin läiskiin ja voimakkaaseen kutinaan. Hoito on pitkäkestoinen. Hilsepunkit eivät yleensä aiheuta kissalle oireita, ihmiselle se saattaa aiheuttaa kutisevia näppylöitä iholle. hoitona käytetään reseptilääkkeitä.
Kilpirauhasen liikatoiminta on tyypillisesti vanhenevien kissojen sairaus. Kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavan oireita ovat lisääntynyt ruokahalu, laihtuminen ja yliaktiivisuus, kissa voi juoda tavallista enemmän ja karvapeite on huonossa kunnossa. Kilpirauhasen liikatoiminta tarkoittaa sitä, että kilpirauhanen tuottaa liikaa kilpirauhashormonia. Taudin edetessä ruokahalu voi heikentyä ja kissa voi muuttua apeaksi. Liikatoiminta diagnosoidaan verinäytteen avulla. Hoitona käytetään yleensä lääkehoitoa.
Lähteet:
http://www.kissaliitto.fi/terveys/tarttuvat-taudit#yleist%c3%a4
http://www.elainlaakari.fi/klinikat/kissaklinikka/kissan-sairauksia-ja-tartuntatauteja/kilpirauhasen-liikatoiminta/
Pieneläinten yleisimpiä sairauksia
Kanit ja pienet jyrsijät ovat saaliseläimiä, eli ne pyrkivät salaamaan vammansa tai sairautensa, etteivät joutuisi petojen hyökkäyksen kohteeksi. On tärkeää, että omistaja osaa tulkita lemmikkinsä käytöstä ja tunnistaa sairauden merkit. Sairas eläin yrittää piiloutua ja lakkaa liikkumasta aktiivisesti, jolloin omistaja ei välttämättä heti huomaa oireita. Sairas eläin saattaa menettää ruokahalunsa ja lopettaa syömisen. Myös ulosteiden ulkonäön tai koostumuksen muuttumiseen tai niiden täydelliseen puuttumiseen pitäisi omistajan/hoitajan reagoida nopeasti.
Muita sairauden merkkejä ovat esimerkiksi karvapeitteen huononeminen, silmien rähmiminen, peräpään karvojen sotkuisuus tai kivun merkit, kuten hampaiden narskuttelu, usein toistuva haukottelu ja selän köyristäminen. Maalaisjärjellä voidaan siis ajatella, että syömätön ja paikallaan kyyhöttävä, apaattinen eläin ei ole terve.
Kanien ja jyrsijöiden yleisimmät sairaudet:
- Hampaiden sairaudet esim. liian pitkiksi kasvaneet hampaat
- Ruoansulatuskanavan sairaudet esim. suolitukos, ripuli, ruoansulatuskanavan hidastunut toiminta
Ensimmäiset merkit näistä ongelmista ovat yleensä heikentynyt ruokahalu ja muutokset ulosteen koostumuksessa. Eläin kieltäytyy syömästä kuitupitoista heinää tai täysrehua, vaikka helposti sulava tuoreruoka maistuisikin vielä. Papanoiden koko pienenee tai uloste muuttuu ripuliksi. Kaneilla ja jyrsijöillä on nopea aineenvaihdunta, eli ne eivät kestä paastoa, mikäli eläin ei ole syönyt tai ulostanut vuorokauteen, on syytä olla eläinlääkäriin yhteydessä.
Eläinlääkäri tarkastaa kanin hampaat ja voi esimerkiksi hioa niitä lyhemmäksi, mikäli ne ovat päässeet kasvamaan liian pitkiksi. Ruoansulatusongelmissa hoitona käytetään nestehoitoa. Eläintä voidaan ruokkia myös ruiskulla suoraan suuhun, mikäli se ei itse syö. Eläimelle saatetaan sairaudesta riippuen antaa myös antibioottia tai suoliston toimintaa nopeuttavaa kipulääkettä.
Muita kaneilla ja jyrsijöillä esiintyviä sairauksia ovat erilaiset iho-, silmä-, hengitystie- ja virtsaelinsairaudet, jotka vaativat yleensä aina eläinlääkärin hoitoa.
Ihosairauden merkkejä ovat esimerkiksi karvojen lähteminen, ihon punoitus ja kutina. Hyvin yleinen iho-ongelma marsuilla ja kaneilla on ulseratiivinen pododermatiitti eli tassutulehdus, joka voi olla hyvin kivulias ja hankaloittaa eläimen liikkumista. Silmäsairaudet oireileivat kyynelvuotona, silmien rähmimisenä, punoituksena tai siristelynä. Ongelmien aiheuttajana voi olla kyynelkanavan tukkeutuminen, hammassairaudet tai silmätulehdus. Hengitystiesairaudet voivat paikallistua ylempiin hengitysteihin tai keuhkoihin. Oireina voi olla aivastelua, sierainvuotoa, hengityksen rohisemista ja vaikeutunutta hengitystä jota eläin avustaa vatsalihaksilla pumppaamalla. Tavallisimpia virtsaelinten ongelmia ovat mm. virtsakivet, virtsan sakkaisuus ja pidätyskyvyttömyys. Nämä voivat ilmetä lisääntyneenä virtsaamistiheytenä, epänormaalin värisenä virtsana ja sotkuisena, virtsan tahrimana takapäänä. Esimerkiksi virtsakivet voidaan poistaa rakosta leikkauksella.
Lähteet:
http://www.mevet.fi/palvelut/kanien-ja-jyrsijoiden-sairaudet
Muita sairauden merkkejä ovat esimerkiksi karvapeitteen huononeminen, silmien rähmiminen, peräpään karvojen sotkuisuus tai kivun merkit, kuten hampaiden narskuttelu, usein toistuva haukottelu ja selän köyristäminen. Maalaisjärjellä voidaan siis ajatella, että syömätön ja paikallaan kyyhöttävä, apaattinen eläin ei ole terve.
Kanien ja jyrsijöiden yleisimmät sairaudet:
- Hampaiden sairaudet esim. liian pitkiksi kasvaneet hampaat
- Ruoansulatuskanavan sairaudet esim. suolitukos, ripuli, ruoansulatuskanavan hidastunut toiminta
Ensimmäiset merkit näistä ongelmista ovat yleensä heikentynyt ruokahalu ja muutokset ulosteen koostumuksessa. Eläin kieltäytyy syömästä kuitupitoista heinää tai täysrehua, vaikka helposti sulava tuoreruoka maistuisikin vielä. Papanoiden koko pienenee tai uloste muuttuu ripuliksi. Kaneilla ja jyrsijöillä on nopea aineenvaihdunta, eli ne eivät kestä paastoa, mikäli eläin ei ole syönyt tai ulostanut vuorokauteen, on syytä olla eläinlääkäriin yhteydessä.
Eläinlääkäri tarkastaa kanin hampaat ja voi esimerkiksi hioa niitä lyhemmäksi, mikäli ne ovat päässeet kasvamaan liian pitkiksi. Ruoansulatusongelmissa hoitona käytetään nestehoitoa. Eläintä voidaan ruokkia myös ruiskulla suoraan suuhun, mikäli se ei itse syö. Eläimelle saatetaan sairaudesta riippuen antaa myös antibioottia tai suoliston toimintaa nopeuttavaa kipulääkettä.
Muita kaneilla ja jyrsijöillä esiintyviä sairauksia ovat erilaiset iho-, silmä-, hengitystie- ja virtsaelinsairaudet, jotka vaativat yleensä aina eläinlääkärin hoitoa.
Ihosairauden merkkejä ovat esimerkiksi karvojen lähteminen, ihon punoitus ja kutina. Hyvin yleinen iho-ongelma marsuilla ja kaneilla on ulseratiivinen pododermatiitti eli tassutulehdus, joka voi olla hyvin kivulias ja hankaloittaa eläimen liikkumista. Silmäsairaudet oireileivat kyynelvuotona, silmien rähmimisenä, punoituksena tai siristelynä. Ongelmien aiheuttajana voi olla kyynelkanavan tukkeutuminen, hammassairaudet tai silmätulehdus. Hengitystiesairaudet voivat paikallistua ylempiin hengitysteihin tai keuhkoihin. Oireina voi olla aivastelua, sierainvuotoa, hengityksen rohisemista ja vaikeutunutta hengitystä jota eläin avustaa vatsalihaksilla pumppaamalla. Tavallisimpia virtsaelinten ongelmia ovat mm. virtsakivet, virtsan sakkaisuus ja pidätyskyvyttömyys. Nämä voivat ilmetä lisääntyneenä virtsaamistiheytenä, epänormaalin värisenä virtsana ja sotkuisena, virtsan tahrimana takapäänä. Esimerkiksi virtsakivet voidaan poistaa rakosta leikkauksella.
Lähteet:
http://www.mevet.fi/palvelut/kanien-ja-jyrsijoiden-sairaudet
perjantai 17. maaliskuuta 2017
Akvaario
Akvaarion perustaminen:
Tyypillisin akvaarion koko on 100-300 litrainen seura-akvaario. Tämä tarkoittaa, että akvaariossa asustaa useita eri lajisia kaloja erilaisilla kasveilla ja kivillä somistetussa akvaariossa. Muita akvaariovaihtoehtoja ovat lajiakvaario eli allas jossa on vain saman lajin kaloja, biotooppiakvaario on allas jossa asustaa luonnossa samoilla alueilla viihtyviä kaloja ja merivesi-akvaario on allas jossa veteen on lisätty suolaa ja altaan kalusto koostuu vain merilajeista. Poikas akvaariossa kasvatetaan kalojen jälkeläisiä ja emoakvaariossa kaloja kudetetaan tai sinne siirretään piakkoin synnyttävät kalanaaraat. Karanteeniakvaariossa tarkkaillaan kaloja mahdollisten ongelmien varalta. Ensimmäiseksi akvaarioksi seura-akvaario on hyvä valinta.
Seura-akvaarion perustamisohjeet:
Altaan koko:
Tyypillisin koko on 100-300 litraa, akvaarion koon määrää useimmiten sille suunniteltu paikka. Suurempi akvaario on helpompi hoitaa, suuremmassa vesimäärässä olosuhteet pysyvät paremmin tasapainossa, pienet virheet eivät heti horjuta sen biologiaa. Mitä pienempi allas, sitä tarkempana on oltava esimerkiksi ruokinnan suhteen, liiallinen ruokamäärä pilaa akvaarion veden helposti.
Varustus:
Akvaarion tärkeimmät varusteet ovat suodatin, valaisin ja lämmitin. Ne mitoitetaan asukkaiden ja akvaarion koon mukaisesti.
Sijoitus:
Akvaariolle paras paikka, on kodin pimein paikka, johon ei mielellään aurinko kamalasti paistaisi. Paikka ei myöskään saa olla levoton. Lattiakaivon tulee olla akvaarion pohjaa alempana, mikäli lattiakaivo on akvaarion yläpuolella, saattaa lappoamisen kanssa tulla ongelmia. Silloin tietty tuo ei ole ongelma, mikäli akvaariosta otetaan vesi ämpäriin sen sijaan että se tyhjättäisiin letkulla viemäriin.
Jalusta:
Pieni akvaario (alle 100 litraa) menee esim. hyllyssäkin, mutta isolle akvaariolle tulee olla oma jalustansa. Akvaarion alle laitetaan aina styroksia tai solumuovia, jottei akvaario pääsisi rikkoutumaan. Akvaarion on oltava jalustalla tukevasti ja suorassa.
Pohjamateriaali:
Pohjahiekaksi valitaan väriltään ja raekooltaan kaloille ja kasveille sekä tietysti omalle silmälle sopiva. Useimmat kalat viihtyvät paremmin tumman kuin vaalean pohjan päällä. Hiekan tulee olla pyöreäsärmäistä, etteivät kala loukkaa itseään siihen. Hiekka ei saa sisältää liukenevia ainesosia.
Hiekasta pitää pestä hiekkapöly pois, ennen kuin se sijoitetaan akvaarioon. Tämä onnistuu tavallisessa ämpärissä, sinne kaadetaan hiekkaa n. 10cm kerrallaan, pöyhi hiekkaa juoksevan veden alla kunnes vesi on kirkasta. Missään vaiheissa akvaarion varusteiden, hiekan tai minkään muunkaan pesuun ei saa käyttää pesuainetta, pienikin jäämä voi tappaa kalat. Kun hiekka ja somisteet on sijoitettu akvaarioon, sen voi täyttää vedellä. Lisää vesi varovaisesti, ettei hiekka pöllyäisi. Jos vesi samentuu täyttämisen jälkeen, suodatin puhdistaa sen parissa päivässä. Akvaarioon voi lisätä bakteeritiivistettä, se nopeuttaa hyödyllisten bakteerien kehittymistä uudessa akvaariossa.
Suodatin ja lämmitin:
Suodatin ja lämmitin asetetaan toimimaan heti. Suodatinta ei pidä sammuttaa. Asenna lämmitin laitteen ohjeen mukaan joko kokonaan veden alle tai siten että säätönuppi jää veden pinnan yläpuolelle. Parhaiten lämmitin toimii sellaisessa paikassa jossa vesi virtaa hyvin. Säädä lämpötila valitsemiesi kalalajien mukaan sopivaksi.
Kasvit:
Akvaariokasvit ovat tärkeitä niin ulkonäön kuin akvaarion biologian vuoksi. Kasvaessaan hyvin ne käyttävät ylimääräisiä vettä kuormittavia ravinteita, luovuttavat veteen happea ja tarjoavat kaloille piilopaikkoja. Anna uuden akvaarion tasoittua täyttämisen jälkeen noin viikon verran ja hanki kasveja vasta sitten. Akvaarion valaistuksella on suuri merkitys kasvien valintaan. "Nyrkkisääntönä" voidaan sanoa, että mitä punaisempi kasvi, sen enemmän se tarvitsee valoa, mitä tummemman vihreä kasvi, sitä vähemmän se tarvitsee valoa. Valon lisäksi kasvit tarvitsevat myös ravinteita, joita voidaan lisätä joko veteen tai jo perustamisvaiheessa pohjahiekan alle. Istuta kasvit huolellisesti ruukkuineen tai ilman. Kasveja ei kannata istuttaa liian syvälle, juurenkaula pitää monilla lajeilla jäädä hiukan hiekan pinnalle.
Altaan käynnistäminen:
Ennen kuin voit laittaa altaaseen kaloja tulee akvaarion veden kypsyä, eli muuttua kaloille sopivaksi. Vesijohtovedessä elää kalojen vaatimusten kannalta liian vähän hajottajabakteereita, jotka huolehtivat veteen kerääntyvien orgaanisten jätteiden hajottamisesta siten, ettei niistä muodostu veteen kaloille haitallisia yhdisteitä.
Ympin käyttö:
Ympillä tarkoitetaan jo toimivasta akvaariosta otettavaa, hajottajabakteereita sisältävää vettä tai lietettä. Ymppinä voidaan käyttää myös kukkaruukusta tai pellosta otettavaa multaa.
Bakteeritiivisteiden käyttö:
Akvaarioliikkeissä myytäviä veden kypsyttämiseen tarkoitettuja bakteeritiivisteitä on olemassa monelta valmistajalta. Tiivistettä lisätään altaaseen valmistajan ohjeiden mukaan ja bakteerit aloittavat toimintansa. Vastaperustettu akvaario on epävakaa vielä useiden viikkojen ajan, joten altaan vesiarvojen (pH, ammoniakki, NO2, NO3, KH) mittaaminen on tärkeää, jotta mahdollisiin ongelmiin päästään ajoissa reagoimaan.
Kalasto:
Monet lajit voivat olla keskenään toisilleen sopimattomia. Jotkin kalat kuuluvat eri akvaarioihin vesiolosuhteiden takia, toiset kalat tarvitsevat voimakkaammin virtaavaa vettä, kun taas toiset viihtyvät rauhallisemmissa oloissa. Jotkin kalat, kuten tiikeribarbi ja loistobarbi, eivät voi olla nyppimättä huntupyrstöisiksi jalostettujen kalojen -kuten taistelukalaurosten- eviä. Saattaapa olla niinkin, että laji, joka akvaarioliikkeessä näyttää pieneltä ja somalta, voikin venähtää isoksi vonkaleeksi.
Kun akvaario on "kypsynyt" sinne voidaan hankkia ensimmäiset kalat. Asuta akvaarioon ensin vain muutamia kaloja. Kaloja lisätään pikkuhiljaa, niin että parin kuukauden kuluessa sinulla on haluamasi kalasto. Pohjakalat kannattaa hankkia heti alkuvaiheessa, ettei akvaarion pohjalle pääsisi kertymään ruokavarastoa joka mädäntyessään pilaa veden.
Ole ruokinnan kanssa aina ja erityisesti uuden akvaarion käynnistyessä varovainen. Ruoki vain sen verran kuin kalat syövät muutamassa minuutissa. Ruokaa ei saa jäädä lillumaan akvaarion pohjalle muruakaan. On parempi, että ruokit kalat kahdesti, tai vaikka kolmesti päivässä antamalla ruokaa kerrallaan vain vähän, kuin, että ruokaa tarjotaan kerralla suuri määrä. Pohjalle jäävä ruoka kuormittaa akvaariota ja uuden akvaarion bakteerikanta ei pysty sitä hajottamaan, näin akvaarioon muodostuu ammoniakkia mikä on vaarallista kaloille.
Akvaarion vesi:
Akvaarion vesiarvoja tarkkaillaan testaamalla vesiarvoja säännöllisesti silloinkin kun kaikki on kunnossa ja kalat voivat hyvin. Useimmat akvaarioliikkeissä myytävät kalat ovat kotoisin happamesta (= pH noin 6,5-7) ja pehmeästä, korkeintaan keskikovasta vedestä (= kovuus alle 10 dH tai alle 15 dH), joten kalojen kannalta tärkeimmät testit koskevat veden pH:ta ja kovuutta. Näiden lisäksi ammoniakki-, nitriitti- ja nitraattitestit kertovat akvaarion hoitajalle vesiarvojen tilan.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/akvaario
Tyypillisin akvaarion koko on 100-300 litrainen seura-akvaario. Tämä tarkoittaa, että akvaariossa asustaa useita eri lajisia kaloja erilaisilla kasveilla ja kivillä somistetussa akvaariossa. Muita akvaariovaihtoehtoja ovat lajiakvaario eli allas jossa on vain saman lajin kaloja, biotooppiakvaario on allas jossa asustaa luonnossa samoilla alueilla viihtyviä kaloja ja merivesi-akvaario on allas jossa veteen on lisätty suolaa ja altaan kalusto koostuu vain merilajeista. Poikas akvaariossa kasvatetaan kalojen jälkeläisiä ja emoakvaariossa kaloja kudetetaan tai sinne siirretään piakkoin synnyttävät kalanaaraat. Karanteeniakvaariossa tarkkaillaan kaloja mahdollisten ongelmien varalta. Ensimmäiseksi akvaarioksi seura-akvaario on hyvä valinta.
Seura-akvaarion perustamisohjeet:
Altaan koko:
Tyypillisin koko on 100-300 litraa, akvaarion koon määrää useimmiten sille suunniteltu paikka. Suurempi akvaario on helpompi hoitaa, suuremmassa vesimäärässä olosuhteet pysyvät paremmin tasapainossa, pienet virheet eivät heti horjuta sen biologiaa. Mitä pienempi allas, sitä tarkempana on oltava esimerkiksi ruokinnan suhteen, liiallinen ruokamäärä pilaa akvaarion veden helposti.
Varustus:
Akvaarion tärkeimmät varusteet ovat suodatin, valaisin ja lämmitin. Ne mitoitetaan asukkaiden ja akvaarion koon mukaisesti.
Sijoitus:
Akvaariolle paras paikka, on kodin pimein paikka, johon ei mielellään aurinko kamalasti paistaisi. Paikka ei myöskään saa olla levoton. Lattiakaivon tulee olla akvaarion pohjaa alempana, mikäli lattiakaivo on akvaarion yläpuolella, saattaa lappoamisen kanssa tulla ongelmia. Silloin tietty tuo ei ole ongelma, mikäli akvaariosta otetaan vesi ämpäriin sen sijaan että se tyhjättäisiin letkulla viemäriin.
Jalusta:
Pieni akvaario (alle 100 litraa) menee esim. hyllyssäkin, mutta isolle akvaariolle tulee olla oma jalustansa. Akvaarion alle laitetaan aina styroksia tai solumuovia, jottei akvaario pääsisi rikkoutumaan. Akvaarion on oltava jalustalla tukevasti ja suorassa.
Pohjamateriaali:
Pohjahiekaksi valitaan väriltään ja raekooltaan kaloille ja kasveille sekä tietysti omalle silmälle sopiva. Useimmat kalat viihtyvät paremmin tumman kuin vaalean pohjan päällä. Hiekan tulee olla pyöreäsärmäistä, etteivät kala loukkaa itseään siihen. Hiekka ei saa sisältää liukenevia ainesosia.
Hiekasta pitää pestä hiekkapöly pois, ennen kuin se sijoitetaan akvaarioon. Tämä onnistuu tavallisessa ämpärissä, sinne kaadetaan hiekkaa n. 10cm kerrallaan, pöyhi hiekkaa juoksevan veden alla kunnes vesi on kirkasta. Missään vaiheissa akvaarion varusteiden, hiekan tai minkään muunkaan pesuun ei saa käyttää pesuainetta, pienikin jäämä voi tappaa kalat. Kun hiekka ja somisteet on sijoitettu akvaarioon, sen voi täyttää vedellä. Lisää vesi varovaisesti, ettei hiekka pöllyäisi. Jos vesi samentuu täyttämisen jälkeen, suodatin puhdistaa sen parissa päivässä. Akvaarioon voi lisätä bakteeritiivistettä, se nopeuttaa hyödyllisten bakteerien kehittymistä uudessa akvaariossa.
Suodatin ja lämmitin:
Suodatin ja lämmitin asetetaan toimimaan heti. Suodatinta ei pidä sammuttaa. Asenna lämmitin laitteen ohjeen mukaan joko kokonaan veden alle tai siten että säätönuppi jää veden pinnan yläpuolelle. Parhaiten lämmitin toimii sellaisessa paikassa jossa vesi virtaa hyvin. Säädä lämpötila valitsemiesi kalalajien mukaan sopivaksi.
Kasvit:
Akvaariokasvit ovat tärkeitä niin ulkonäön kuin akvaarion biologian vuoksi. Kasvaessaan hyvin ne käyttävät ylimääräisiä vettä kuormittavia ravinteita, luovuttavat veteen happea ja tarjoavat kaloille piilopaikkoja. Anna uuden akvaarion tasoittua täyttämisen jälkeen noin viikon verran ja hanki kasveja vasta sitten. Akvaarion valaistuksella on suuri merkitys kasvien valintaan. "Nyrkkisääntönä" voidaan sanoa, että mitä punaisempi kasvi, sen enemmän se tarvitsee valoa, mitä tummemman vihreä kasvi, sitä vähemmän se tarvitsee valoa. Valon lisäksi kasvit tarvitsevat myös ravinteita, joita voidaan lisätä joko veteen tai jo perustamisvaiheessa pohjahiekan alle. Istuta kasvit huolellisesti ruukkuineen tai ilman. Kasveja ei kannata istuttaa liian syvälle, juurenkaula pitää monilla lajeilla jäädä hiukan hiekan pinnalle.
Altaan käynnistäminen:
Ennen kuin voit laittaa altaaseen kaloja tulee akvaarion veden kypsyä, eli muuttua kaloille sopivaksi. Vesijohtovedessä elää kalojen vaatimusten kannalta liian vähän hajottajabakteereita, jotka huolehtivat veteen kerääntyvien orgaanisten jätteiden hajottamisesta siten, ettei niistä muodostu veteen kaloille haitallisia yhdisteitä.
Ympin käyttö:
Ympillä tarkoitetaan jo toimivasta akvaariosta otettavaa, hajottajabakteereita sisältävää vettä tai lietettä. Ymppinä voidaan käyttää myös kukkaruukusta tai pellosta otettavaa multaa.
Bakteeritiivisteiden käyttö:
Akvaarioliikkeissä myytäviä veden kypsyttämiseen tarkoitettuja bakteeritiivisteitä on olemassa monelta valmistajalta. Tiivistettä lisätään altaaseen valmistajan ohjeiden mukaan ja bakteerit aloittavat toimintansa. Vastaperustettu akvaario on epävakaa vielä useiden viikkojen ajan, joten altaan vesiarvojen (pH, ammoniakki, NO2, NO3, KH) mittaaminen on tärkeää, jotta mahdollisiin ongelmiin päästään ajoissa reagoimaan.
Kalasto:
Monet lajit voivat olla keskenään toisilleen sopimattomia. Jotkin kalat kuuluvat eri akvaarioihin vesiolosuhteiden takia, toiset kalat tarvitsevat voimakkaammin virtaavaa vettä, kun taas toiset viihtyvät rauhallisemmissa oloissa. Jotkin kalat, kuten tiikeribarbi ja loistobarbi, eivät voi olla nyppimättä huntupyrstöisiksi jalostettujen kalojen -kuten taistelukalaurosten- eviä. Saattaapa olla niinkin, että laji, joka akvaarioliikkeessä näyttää pieneltä ja somalta, voikin venähtää isoksi vonkaleeksi.
Kun akvaario on "kypsynyt" sinne voidaan hankkia ensimmäiset kalat. Asuta akvaarioon ensin vain muutamia kaloja. Kaloja lisätään pikkuhiljaa, niin että parin kuukauden kuluessa sinulla on haluamasi kalasto. Pohjakalat kannattaa hankkia heti alkuvaiheessa, ettei akvaarion pohjalle pääsisi kertymään ruokavarastoa joka mädäntyessään pilaa veden.
Ole ruokinnan kanssa aina ja erityisesti uuden akvaarion käynnistyessä varovainen. Ruoki vain sen verran kuin kalat syövät muutamassa minuutissa. Ruokaa ei saa jäädä lillumaan akvaarion pohjalle muruakaan. On parempi, että ruokit kalat kahdesti, tai vaikka kolmesti päivässä antamalla ruokaa kerrallaan vain vähän, kuin, että ruokaa tarjotaan kerralla suuri määrä. Pohjalle jäävä ruoka kuormittaa akvaariota ja uuden akvaarion bakteerikanta ei pysty sitä hajottamaan, näin akvaarioon muodostuu ammoniakkia mikä on vaarallista kaloille.
Akvaarion vesi:
Akvaarion vesiarvoja tarkkaillaan testaamalla vesiarvoja säännöllisesti silloinkin kun kaikki on kunnossa ja kalat voivat hyvin. Useimmat akvaarioliikkeissä myytävät kalat ovat kotoisin happamesta (= pH noin 6,5-7) ja pehmeästä, korkeintaan keskikovasta vedestä (= kovuus alle 10 dH tai alle 15 dH), joten kalojen kannalta tärkeimmät testit koskevat veden pH:ta ja kovuutta. Näiden lisäksi ammoniakki-, nitriitti- ja nitraattitestit kertovat akvaarion hoitajalle vesiarvojen tilan.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/akvaario
tiistai 28. helmikuuta 2017
Kanarialintu
Päivölän myymälässä ei ole lintuja, joten niitä en päässyt hoitamaan, mutta aion kuitenkin kerätä tähän tietoa kanarialinnun hoitamisesta.
Kanarialinnun elinikä on noin 8-12 vuotta ja kooltaan se on noin 13cm.
Kanarialinnut ovat ensisijaisesti siemensyöjiä, niille voidaan tarjota ravintona faunatar myymälöistä saatavia siemenseoksia. Ne sisältävät erilaisia hirssin siemeniä, nauriin-, unikon-, salaatin- ja pellavansiemeniä, mahdollisesti myös vehnää, kauraa ja leivottuja vitamiinimuruja. Lisäksi voidaan tarjota ituja, hedelmiä, kasviksia, marjoja ja silmuja. Kanarialinnuille on myös myytävänä täysrehuja. Niillä tulee olla häkissä nokkakivi ja muuta nakerrettavaa kuten esimerkiksi tuoreita oksia. Häkissä tulee olla myös ruoansulatushiekkaa ja linnuille tarjotaan lisäravintona voimaruokaa. Voimaruoka on kananmunasta, hirssistä ja hunajasta koostuva vitamiiniruoka jota linnuille kannattaa tarjota jatkuvasti. Tuoreruoalla ruokittavat linnut saavat vitamiinit ruoastaan, kunhan ollaan varmoja että ruoka on tarpeeksi monipuolista. Marras-huhtikuussa linnuille voi antaa ylimääräisen vitamiini kuurin. Suoranokkaiset linnut syövät ruoansulatushiekkaa, sillä niillä ei ole silppurina toimivaa koukkunokkaa kuten esimerkiksi papukaijoilla. Suoranokkaiset linnut siis nielevät ravintonsa kokonaisena. Lintujen juomavesi vaihdetaan päivittäin ja ruokakupit täytetään.
Liian isoa häkkiä kanarialinnulle ei voi hankkia, mitä isompi häkki, sen parempi. Vähimmäiskokona yhden linnun häkille voidaan pitää 90x50x60cm, Linnun olisi hyvä myöskin päästä lentämään vapaana huoneistossa. Häkkiin voidaan sijoittaa esimerkiksi orsia, mutta kannattaa katsoa ettei häkkiä täytä liian täyteen. Orsien tulee olla niin paksuja, etteivät linnun jalat yletä sen ympäri. Häkin pohjalle laitetaan sanomalehteä, lintuhiekkaa tai lintujen hiekkapaperia. Häkki tulee siivota kerran viikossa. Ruokakuppeja häkkiin kannattaa sijoittaa useita, omansa siemenille, tuoreruoalle ja lintuhiekalle. Juoma-astiaksi soveltuu hyvin häkin ulkopuolelta kiinnitettävä juoma-automaatti. Kanarialinnut tykkäävät kylpemisestä, kylpyastiaksi soveltuu häkin yläreunaan kiinnitettävä, katettu astia. Linnuille valo on tärkeää, joten uv valo kannattaa linnulle hankkia. Terveellä linnulla on puhdas ja tasainen höyhenpeite, jalat puhtaat ja uloste normaalia. Terve lintu on myös valpas ja pirteä, se syö ja juo hyvin.
Sulkasato linnuilla on noin kaksi kertaa vuodessa. Sulkasadon yhteydessä lintujen höyhenpeite uusiutuu noin 4-6 viikossa. Jos höyhennös jää puutteelliseksi ja höyhenet ovat heikkoja, voi linnun ravinto olla liian yksipuolista.
Linnun sukupuolen voi erottaa laulusta. uroslintujen laulussa on pitkiä melodioita, naaraiden laulu on pikemminkin lyhyitä vihellyksiä. Kanarialintujen pesintäaika on keväällä. Naaras munii 4-6 munaa ja hautoo 13-14vrk. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasiaan niiden kuoriuduttua muuten, paitsi ensimmäiset päivät naaras hoitaa ruokkimisen. Nuoret kanarialinnut lähtevät pesästä 17-18 vuorokauden iässä. Poikaset ovat itsenäisiä pari viikkoa pesästä lähdön jälkeen.
Kanarialintuja voi hankkia vain yhden, mutta mikäli hankkii kaksi lintua, kannattaa hankkia pariskunta, saman sukupuolen linnuilla voi tulla tappeluita samassa häkissä.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/Kanarialintu
Kanarialinnun elinikä on noin 8-12 vuotta ja kooltaan se on noin 13cm.
Kanarialinnut ovat ensisijaisesti siemensyöjiä, niille voidaan tarjota ravintona faunatar myymälöistä saatavia siemenseoksia. Ne sisältävät erilaisia hirssin siemeniä, nauriin-, unikon-, salaatin- ja pellavansiemeniä, mahdollisesti myös vehnää, kauraa ja leivottuja vitamiinimuruja. Lisäksi voidaan tarjota ituja, hedelmiä, kasviksia, marjoja ja silmuja. Kanarialinnuille on myös myytävänä täysrehuja. Niillä tulee olla häkissä nokkakivi ja muuta nakerrettavaa kuten esimerkiksi tuoreita oksia. Häkissä tulee olla myös ruoansulatushiekkaa ja linnuille tarjotaan lisäravintona voimaruokaa. Voimaruoka on kananmunasta, hirssistä ja hunajasta koostuva vitamiiniruoka jota linnuille kannattaa tarjota jatkuvasti. Tuoreruoalla ruokittavat linnut saavat vitamiinit ruoastaan, kunhan ollaan varmoja että ruoka on tarpeeksi monipuolista. Marras-huhtikuussa linnuille voi antaa ylimääräisen vitamiini kuurin. Suoranokkaiset linnut syövät ruoansulatushiekkaa, sillä niillä ei ole silppurina toimivaa koukkunokkaa kuten esimerkiksi papukaijoilla. Suoranokkaiset linnut siis nielevät ravintonsa kokonaisena. Lintujen juomavesi vaihdetaan päivittäin ja ruokakupit täytetään.
Liian isoa häkkiä kanarialinnulle ei voi hankkia, mitä isompi häkki, sen parempi. Vähimmäiskokona yhden linnun häkille voidaan pitää 90x50x60cm, Linnun olisi hyvä myöskin päästä lentämään vapaana huoneistossa. Häkkiin voidaan sijoittaa esimerkiksi orsia, mutta kannattaa katsoa ettei häkkiä täytä liian täyteen. Orsien tulee olla niin paksuja, etteivät linnun jalat yletä sen ympäri. Häkin pohjalle laitetaan sanomalehteä, lintuhiekkaa tai lintujen hiekkapaperia. Häkki tulee siivota kerran viikossa. Ruokakuppeja häkkiin kannattaa sijoittaa useita, omansa siemenille, tuoreruoalle ja lintuhiekalle. Juoma-astiaksi soveltuu hyvin häkin ulkopuolelta kiinnitettävä juoma-automaatti. Kanarialinnut tykkäävät kylpemisestä, kylpyastiaksi soveltuu häkin yläreunaan kiinnitettävä, katettu astia. Linnuille valo on tärkeää, joten uv valo kannattaa linnulle hankkia. Terveellä linnulla on puhdas ja tasainen höyhenpeite, jalat puhtaat ja uloste normaalia. Terve lintu on myös valpas ja pirteä, se syö ja juo hyvin.
Sulkasato linnuilla on noin kaksi kertaa vuodessa. Sulkasadon yhteydessä lintujen höyhenpeite uusiutuu noin 4-6 viikossa. Jos höyhennös jää puutteelliseksi ja höyhenet ovat heikkoja, voi linnun ravinto olla liian yksipuolista.
Linnun sukupuolen voi erottaa laulusta. uroslintujen laulussa on pitkiä melodioita, naaraiden laulu on pikemminkin lyhyitä vihellyksiä. Kanarialintujen pesintäaika on keväällä. Naaras munii 4-6 munaa ja hautoo 13-14vrk. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasiaan niiden kuoriuduttua muuten, paitsi ensimmäiset päivät naaras hoitaa ruokkimisen. Nuoret kanarialinnut lähtevät pesästä 17-18 vuorokauden iässä. Poikaset ovat itsenäisiä pari viikkoa pesästä lähdön jälkeen.
Kanarialintuja voi hankkia vain yhden, mutta mikäli hankkii kaksi lintua, kannattaa hankkia pariskunta, saman sukupuolen linnuilla voi tulla tappeluita samassa häkissä.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/Kanarialintu
"Chalcosoma caucasus" Atlaskuoriainen
Atlaskuoriainen on kooltaan n. 50-135mm ja niitä tavataan Malesiassa. Atlaskuoriaiset viihtyvät 18-25 asteen lämpötilassa ja ne ovat yöaktiivinen laji. Kovakuoriaisen elinvaiheet ovat muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Täysikasvuisena kovakuoriaiset elävät hyvinkin erimittaisia aikoja.
Koteloitumisen lähestymisestä kertoo yleensä toukan muuttuminen tummemmaksi ja "kuivemman" näköiseksi. Myös se ettei tarjottu lisäruoka enää katoa terraariosta, voi kertoa koteloitumisesta. Kun koteloitumisen aika koittaa, toukat rakentavat ovaalin muotoisen, jäntevän kotelon ympäröimällä itsensä saatavilla olevalla maa-aineksella. Luonnossa tämä naamiointi on tarpeellista, sillä kotelovaiheessa toukka on puolustuskyvytön. Kotelovaiheessa toukkaa ei ruokita, mutta lämmön ja kosteuden ylläpitäminen on tärkeää.
Täysikasvuiselle atlaskuoriaiselle tarjotaan ravinnoksi hedelmiä esim. banaania, sekä selkärangattomille tarkoitettuja beetle jelly hyytelöitä. Toukilla ravinnoksi tarjotaan humusta eli sitä alustaa jossa ne asuvat ja hedelmiä.
Atlaskuoriaisen terraariosta tulee yksi osa pitää jatkuvasti kosteana, joten sitä pitää suikuttaa ainakin muutaman kerran päivässä. Kuoriaisella pidetään myös vesiastiaa terraariossa, pohjamateriaalina voidaan käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, toukille lahoavaa puuta ja lehtikompostia. Terraarion kosteuden tulisi olla 60-80% ja terraarion koko tulisi olla 50x50x50cm. Terraariossa tulee kiinnittää huomiota hyvään ilmanvaihtoon, jottei sinne pääsisi muodostumaan hometta.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/kovakuoriaiset
Koteloitumisen lähestymisestä kertoo yleensä toukan muuttuminen tummemmaksi ja "kuivemman" näköiseksi. Myös se ettei tarjottu lisäruoka enää katoa terraariosta, voi kertoa koteloitumisesta. Kun koteloitumisen aika koittaa, toukat rakentavat ovaalin muotoisen, jäntevän kotelon ympäröimällä itsensä saatavilla olevalla maa-aineksella. Luonnossa tämä naamiointi on tarpeellista, sillä kotelovaiheessa toukka on puolustuskyvytön. Kotelovaiheessa toukkaa ei ruokita, mutta lämmön ja kosteuden ylläpitäminen on tärkeää.
Täysikasvuiselle atlaskuoriaiselle tarjotaan ravinnoksi hedelmiä esim. banaania, sekä selkärangattomille tarkoitettuja beetle jelly hyytelöitä. Toukilla ravinnoksi tarjotaan humusta eli sitä alustaa jossa ne asuvat ja hedelmiä.
Atlaskuoriaisen terraariosta tulee yksi osa pitää jatkuvasti kosteana, joten sitä pitää suikuttaa ainakin muutaman kerran päivässä. Kuoriaisella pidetään myös vesiastiaa terraariossa, pohjamateriaalina voidaan käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, toukille lahoavaa puuta ja lehtikompostia. Terraarion kosteuden tulisi olla 60-80% ja terraarion koko tulisi olla 50x50x50cm. Terraariossa tulee kiinnittää huomiota hyvään ilmanvaihtoon, jottei sinne pääsisi muodostumaan hometta.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/kovakuoriaiset
sunnuntai 19. helmikuuta 2017
Jyrsijöiden ruokia ja tuoteselosteita
Faunatattaressa jyrsijöille syötetään Bunny ruokia. Tässä tuoteselosteita muutamista vaihtoehdoista:
Laadukas viljaton pelletti aikuiselle kanille. Sisältää 49 eri kasvia - ruohokasveja, yrttejä ja lehtikasveja.
Bunny aikuisen kanin pelletti sisältää kaiken mitä kanisi tarvitsee laadukkaan kuivan heinän lisäksi. Tämä viljaton pelletti pitää kanisi hampaat kunnossa ja suoliston terveenä. Pelletti ei sisällä lainkaan soijaa.
Sisältää paljon kuitua (21%) ja vähän rasvaa (2,7%).
Kasvit ovat kerätty kanin luonnollisesta elinympäristöstä.
Pelletti on täysin viljaton, eikä sisällä lainkaan soijaa.
Tarjoa pelletti laadukkaan kuivan heinän ja raikkaan veden kanssa.
Bunny aikuisen kanin pelletti on eläinlääkäreiden suosittelema.
Raaka-aineet:
niittykasviseos (timotei, nurminata, nurmipuntarpää, Saksan raiheinä, punanata, niittynurmikka, koiranheinä, karvamesiheinä, kylänurmikka, valkotuoksukki, simake, juolavehnä, nurmilauha, ruokohelpi, valkoapila, puna-apila, voikukka, siankärsämö, heinäratamo, kumina, koiranputki, mesiangervo, nurmihärkki, matara, orvontädyke, aitovirna, rohtoraunioyrtti, pelto-ohdake, maahumala, päivänkakkara, nurmitädyke, poimulehti, isopukinjuuri, virna (Vicia Angustifolia), papelorikko, pikkuhanhikki, peltotädyke, kevätkynsimö, syysmaitiainen, punatuoksukki, kevätesikko, pikkuapila), kauralese, jauhettu auringonkukansiemen, pellavansiemenuute, porkkanasose, hedelmäsose, vehnälese, rapsinsiemenuute.
Raakaproteiini 13%
Raakarasva 2,7%
Raakakuitu 21%
Hehkutusjäännös 8,5%
Ensimmäinen ammattilaisravinto täysikasvuisille hamstereille, jossa on huomioitu alkuperäisluonnon laaja biodiversiteetti. Eläinlääkärit suosittelevat. Ei sisällä soijaa.
Raaka-aineet: kaura, sinimailanen, ohra, platahirssi, kanariansiemen, vehnänlese, ohrahiutaleet, maissi, hernehiutaleet, maissihiutaleet, kaurahiutaleet, porkkanasuikaleet, riisi, hopeahirssi, jauhettu auringonkukansiemen, vehnä, ruohon siemeniä, pellavansiemeniä, punainen hirssi, kana, palsternakka, kalsiumkarbonaatti, punajuuri, seesami, siankärsämö, voikukka, yrtti, paprika, aprikoosi, jauhomadot (0,3%), talijauho, kalajauho, eläinrasva, ruusunmarjan kuori, malvakukat, munajauho, hiiva, lesitiini, kananmaksauute, auringonkukkaöljy.
Ravintoaineet:
Proteiini ……….. 15,0 %
Rasvapitoisuus …………… 6,0 %
Raakakuitu …………… 7,6 %
Hehkutusjäännös …….. 3,7 %
Ca ………………… 0,5 %
P ………………….. 0,4 %
Cu …………………. 4,9 mg/kg
A- vitamiini 5 600 IU/kg
D3 vitamiini 420 IU/kg
E-vitamiini 51 mg/kg
Lähteet:
www.petsgo.fi/bunny
www.verkkokauppa.faunatar.fi/index.php/
Bunny aikuisen kanin pelletti sisältää kaiken mitä kanisi tarvitsee laadukkaan kuivan heinän lisäksi. Tämä viljaton pelletti pitää kanisi hampaat kunnossa ja suoliston terveenä. Pelletti ei sisällä lainkaan soijaa.
Sisältää paljon kuitua (21%) ja vähän rasvaa (2,7%).
Kasvit ovat kerätty kanin luonnollisesta elinympäristöstä.
Pelletti on täysin viljaton, eikä sisällä lainkaan soijaa.
Tarjoa pelletti laadukkaan kuivan heinän ja raikkaan veden kanssa.
Bunny aikuisen kanin pelletti on eläinlääkäreiden suosittelema.
Raaka-aineet:
niittykasviseos (timotei, nurminata, nurmipuntarpää, Saksan raiheinä, punanata, niittynurmikka, koiranheinä, karvamesiheinä, kylänurmikka, valkotuoksukki, simake, juolavehnä, nurmilauha, ruokohelpi, valkoapila, puna-apila, voikukka, siankärsämö, heinäratamo, kumina, koiranputki, mesiangervo, nurmihärkki, matara, orvontädyke, aitovirna, rohtoraunioyrtti, pelto-ohdake, maahumala, päivänkakkara, nurmitädyke, poimulehti, isopukinjuuri, virna (Vicia Angustifolia), papelorikko, pikkuhanhikki, peltotädyke, kevätkynsimö, syysmaitiainen, punatuoksukki, kevätesikko, pikkuapila), kauralese, jauhettu auringonkukansiemen, pellavansiemenuute, porkkanasose, hedelmäsose, vehnälese, rapsinsiemenuute.
Raakaproteiini 13%
Raakarasva 2,7%
Raakakuitu 21%
Hehkutusjäännös 8,5%
Ensimmäinen ammattilaisravinto täysikasvuisille hamstereille, jossa on huomioitu alkuperäisluonnon laaja biodiversiteetti. Eläinlääkärit suosittelevat. Ei sisällä soijaa.
Raaka-aineet: kaura, sinimailanen, ohra, platahirssi, kanariansiemen, vehnänlese, ohrahiutaleet, maissi, hernehiutaleet, maissihiutaleet, kaurahiutaleet, porkkanasuikaleet, riisi, hopeahirssi, jauhettu auringonkukansiemen, vehnä, ruohon siemeniä, pellavansiemeniä, punainen hirssi, kana, palsternakka, kalsiumkarbonaatti, punajuuri, seesami, siankärsämö, voikukka, yrtti, paprika, aprikoosi, jauhomadot (0,3%), talijauho, kalajauho, eläinrasva, ruusunmarjan kuori, malvakukat, munajauho, hiiva, lesitiini, kananmaksauute, auringonkukkaöljy.
Ravintoaineet:
Proteiini ……….. 15,0 %
Rasvapitoisuus …………… 6,0 %
Raakakuitu …………… 7,6 %
Hehkutusjäännös …….. 3,7 %
Ca ………………… 0,5 %
P ………………….. 0,4 %
Cu …………………. 4,9 mg/kg
A- vitamiini 5 600 IU/kg
D3 vitamiini 420 IU/kg
E-vitamiini 51 mg/kg
Lähteet:
www.petsgo.fi/bunny
www.verkkokauppa.faunatar.fi/index.php/
Maitokäärme
Maitokäärme on täysikasvuisena 95-125cm pitkä ja se on hämäräaktiivinen laji. Ravintonaan maitokäärme käyttää luonnossa jyrsijöitä, lintuja, liskoja ja toisia käärmeitä, mutta terraarioeläimenä sille tarjotaan jyrsijöitä. Sopiva ruokintaväli pienelle poikaselle on 4-7 päivää ja aikuiselle 7-14 päivää. Pakastettu ruoka sulatetaan lämpimässä vedessä, ennen käärmeelle antamista. Käärme voidaan siirtää erilliseen astiaan syömisen ajaksi, ettei käärme söisi terraarion pohjamateriaaleja. Ruokinnan jälkeen käärmeen on annettava olla rauhassa, sitä ei pidä käsitellä sillä se voi oksentaa sulamattoman ruoan.
Terraarion on oltava kooltaan vähintään 90x45x50cm. Lämmittelyalueella lämpöä tulee olla 35 astetta, peruslämpö noin 25 astetta. Terraariossa tulee olla kiipeilymahdollisuus, piilopaikkoja ja vesiastia johon käärme mahtuu kokonaan. Terraariota kannattaa sumutella kevyesti etenkin nahanluonti aikaan. Muutoin terraariossa voidaan pitää turveastiaa joka pidetään kosteana, sumuttamalla se päivittäin. Kahta käärmettä ei kannata sijoittaa samaan terraarion, sillä ne voivat syödä toisensa. Maitokäärme ei tarvitse uv-lamppua, sillä se saa ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan ruokaeläimet ovat terveitä ja hyvin ravittuja. Toisaalta lamppu vaikuttaa käärmeiden aktiivisuuteen, joten sen käyttö on kuitenkin sallittua. Terraariossa on oltava jonkinlainen valaistus, sillä se säätelee käärmeen luonnollista päivä- ja vuosirytmiä.
Parhaaseen lisääntymistulokseen päästään, kun käärmeitä pidetään talvilevossa lisääntymistä edeltävänä talvena. Hormonitasapainon turvaamiseksi lepo on suositeltavaa. Lämmitys, valaistus ja ruokinta lopetetaan kahden kuukauden ajaksi talvella. Tätä ei saa tehdä samantien, vaan vähitellen. Levon jälkeen käärmeet ruokitaan ja siirretään samaan terraarioon, mutta käärmepariskuntaa pitää tarkkailla kannibalismin varalta. kantoaika vaihtelee 25-75 vuorokauden välillä, riippuen lajista. Munintaa varten terraarioon laitetaan munintalaatikko. Pohjalle voidaan laittaa lannoittamatonta turvetta. Naaras munii 3-20 munaa ja munat kuoriutuvat 50-80 vuorokauden kuluessa. Poikaset ruokitaan ensimmäistä kertaa, ensimmäisen nahanluonnin jälkeen.
Käärmeet eivät kaipaa omistajaltaan huomiota ja liiallinen käsittely saattaa stressata niitä. Liiallinen stressi aiheuttaa käärmeelle ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/hondurasin_maitokaarme
Terraarion on oltava kooltaan vähintään 90x45x50cm. Lämmittelyalueella lämpöä tulee olla 35 astetta, peruslämpö noin 25 astetta. Terraariossa tulee olla kiipeilymahdollisuus, piilopaikkoja ja vesiastia johon käärme mahtuu kokonaan. Terraariota kannattaa sumutella kevyesti etenkin nahanluonti aikaan. Muutoin terraariossa voidaan pitää turveastiaa joka pidetään kosteana, sumuttamalla se päivittäin. Kahta käärmettä ei kannata sijoittaa samaan terraarion, sillä ne voivat syödä toisensa. Maitokäärme ei tarvitse uv-lamppua, sillä se saa ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan ruokaeläimet ovat terveitä ja hyvin ravittuja. Toisaalta lamppu vaikuttaa käärmeiden aktiivisuuteen, joten sen käyttö on kuitenkin sallittua. Terraariossa on oltava jonkinlainen valaistus, sillä se säätelee käärmeen luonnollista päivä- ja vuosirytmiä.
Parhaaseen lisääntymistulokseen päästään, kun käärmeitä pidetään talvilevossa lisääntymistä edeltävänä talvena. Hormonitasapainon turvaamiseksi lepo on suositeltavaa. Lämmitys, valaistus ja ruokinta lopetetaan kahden kuukauden ajaksi talvella. Tätä ei saa tehdä samantien, vaan vähitellen. Levon jälkeen käärmeet ruokitaan ja siirretään samaan terraarioon, mutta käärmepariskuntaa pitää tarkkailla kannibalismin varalta. kantoaika vaihtelee 25-75 vuorokauden välillä, riippuen lajista. Munintaa varten terraarioon laitetaan munintalaatikko. Pohjalle voidaan laittaa lannoittamatonta turvetta. Naaras munii 3-20 munaa ja munat kuoriutuvat 50-80 vuorokauden kuluessa. Poikaset ruokitaan ensimmäistä kertaa, ensimmäisen nahanluonnin jälkeen.
Käärmeet eivät kaipaa omistajaltaan huomiota ja liiallinen käsittely saattaa stressata niitä. Liiallinen stressi aiheuttaa käärmeelle ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/hondurasin_maitokaarme
lauantai 18. helmikuuta 2017
Leopardigekko
Leopardigekko on aavikoilla ja puoliaavikoilla esiintyvä laji. Se on hämärä- ja yöaktiivinen, mutta tulee päivisinkin auringonpaisteeseen lämmittelemään.
Leopardigekko syö kaikenlaisia hyönteisiä, sille voidaan tarjota sirkkoja, jauhomatoja ja toukkia. Gekolle tulee lisätä myös vitamiinia ja kalsiumia ruokaan. Esimerkiksi hyönteiset voi pyöräyttää vitamiini/kalsium -jauheessa. Alle puolivuotiaille vitamiini ja kalsiumlisä tarjotaan päivittäin, vanhemmille kerran pari kuukaudessa. Silloin tällöin voi antaa pakkasesta sulatetun pienen hiirenpoikasen "pinkin". Poikasina liskot tulee ruokkia joka päivä tai joka toinen päivä, täysikasvuiset liskot ruokitaan 2-3 kertaa viikossa. Sopiva määrä ruokaa on ruokaeläimen koosta riippuen 3-4 ruokaeläintä liskoa kohti.
Terraarion tulee olla kooltaan 100x50x50cm (80 litraa) ja siellä on oltava uvb valaistus jotta gekko pystyy tuottamaan d-vitamiinia, joka taas vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen niiden elimistöön. Kalsium vaikuttaa liskon aineenvaihduntaan, munintaan ja luuston kehittymiseen. Albiinoille uvb valoa ei saa laittaa, sillä ne voivat palaa. Myös lämmittelyalue on oltava n.38-42 astetta, lisäksi mahdollisuuksia kiipeilyyn, kaivamiseen ja piiloutumiseen pitää olla. Kostutettava turveastia kuuluu myös terraarion varustukseen. Terraarion pohjamateriaalina voidaan käyttää hienojakoista hiekkaa johon on sekoitettu turvetta tai kaarnahaketta jotta se sitoo kosteutta paremmin. Gekon terraario ei saa olla liian kostea, tämän vuoksi kostutettava turveastia on hyvä olla, jolloin terraario pidetään astiaa lukuunottamatta kuivana. Vesiastia tulee olla, vaikkeivat liskot juo kovin usein. Peruslämpötilan on oltava 25 astetta, lämmittelyalueella 35 astetta.
Leopardigekkoja voidaan pitää yksin tai parettain samassa terraariossa. Mieluiten useampi naaras yhden koiraan kanssa, sillä täysikasvuiset koiraat eivät tule toimeen keskenään.
Leopardigekko tulee sukukypsäksi 1,5-2 vuoden iässä. Lisääntyäkseen liskot tarvitsevat talvilevon. Talvilevon ajaksi, marraskuusta joulukuuhun terraarion lämpötilaa lasketaan 20 asteeseen, valaistuksen määrää vähennetään 12 tunnista 8 tuntiin. Ruokinnan määrää vähennetään talvilevon ajaksi tuntuvasti. Tammikuulla terraarion lämpötila ja valaistusaika palautetaan vähitellen normaaliksi. Lämpötilan noston jälkeen liskot parittelevat ja munat munitaan kesään mennessä. Leopardigekko munii 1-2 munaa, 3-5 kertaa vuodessa. Naaras munii kosteaan paikkaan ja munat onkin hyvä siirtää haudonta-astiaan. Munien siirrossa tulee olla varovainen, niitä ei saa käännellä vaan ne pitää siirtää niin että ne pysyvät täsmälleen samassa asennossa koko siirron ajan. Poikaset kuoriutuvat 2kk kuluttua muninnasta, poikasille tarjotaan pieniä hyönteisiä ravinnoksi ja niille tulee muistaa lisätä kalkkia ruokaan päivittäin.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/leopardigekko
Leopardigekko syö kaikenlaisia hyönteisiä, sille voidaan tarjota sirkkoja, jauhomatoja ja toukkia. Gekolle tulee lisätä myös vitamiinia ja kalsiumia ruokaan. Esimerkiksi hyönteiset voi pyöräyttää vitamiini/kalsium -jauheessa. Alle puolivuotiaille vitamiini ja kalsiumlisä tarjotaan päivittäin, vanhemmille kerran pari kuukaudessa. Silloin tällöin voi antaa pakkasesta sulatetun pienen hiirenpoikasen "pinkin". Poikasina liskot tulee ruokkia joka päivä tai joka toinen päivä, täysikasvuiset liskot ruokitaan 2-3 kertaa viikossa. Sopiva määrä ruokaa on ruokaeläimen koosta riippuen 3-4 ruokaeläintä liskoa kohti.
Terraarion tulee olla kooltaan 100x50x50cm (80 litraa) ja siellä on oltava uvb valaistus jotta gekko pystyy tuottamaan d-vitamiinia, joka taas vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen niiden elimistöön. Kalsium vaikuttaa liskon aineenvaihduntaan, munintaan ja luuston kehittymiseen. Albiinoille uvb valoa ei saa laittaa, sillä ne voivat palaa. Myös lämmittelyalue on oltava n.38-42 astetta, lisäksi mahdollisuuksia kiipeilyyn, kaivamiseen ja piiloutumiseen pitää olla. Kostutettava turveastia kuuluu myös terraarion varustukseen. Terraarion pohjamateriaalina voidaan käyttää hienojakoista hiekkaa johon on sekoitettu turvetta tai kaarnahaketta jotta se sitoo kosteutta paremmin. Gekon terraario ei saa olla liian kostea, tämän vuoksi kostutettava turveastia on hyvä olla, jolloin terraario pidetään astiaa lukuunottamatta kuivana. Vesiastia tulee olla, vaikkeivat liskot juo kovin usein. Peruslämpötilan on oltava 25 astetta, lämmittelyalueella 35 astetta.
Leopardigekkoja voidaan pitää yksin tai parettain samassa terraariossa. Mieluiten useampi naaras yhden koiraan kanssa, sillä täysikasvuiset koiraat eivät tule toimeen keskenään.
Leopardigekko tulee sukukypsäksi 1,5-2 vuoden iässä. Lisääntyäkseen liskot tarvitsevat talvilevon. Talvilevon ajaksi, marraskuusta joulukuuhun terraarion lämpötilaa lasketaan 20 asteeseen, valaistuksen määrää vähennetään 12 tunnista 8 tuntiin. Ruokinnan määrää vähennetään talvilevon ajaksi tuntuvasti. Tammikuulla terraarion lämpötila ja valaistusaika palautetaan vähitellen normaaliksi. Lämpötilan noston jälkeen liskot parittelevat ja munat munitaan kesään mennessä. Leopardigekko munii 1-2 munaa, 3-5 kertaa vuodessa. Naaras munii kosteaan paikkaan ja munat onkin hyvä siirtää haudonta-astiaan. Munien siirrossa tulee olla varovainen, niitä ei saa käännellä vaan ne pitää siirtää niin että ne pysyvät täsmälleen samassa asennossa koko siirron ajan. Poikaset kuoriutuvat 2kk kuluttua muninnasta, poikasille tarjotaan pieniä hyönteisiä ravinnoksi ja niille tulee muistaa lisätä kalkkia ruokaan päivittäin.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/leopardigekko
Kesyrotta
Täysikasvuinen rottauros voi painaa 800g, mutta yleensä painoa kertyy noin 500g, naaraille vähemmän. Rotat elävät keskimäärin noin 2-3 vuotta, niiden alhaiseen elinikään on ilmeisesti syynä syöpä johon ne ovat laboratoriokäytössä altistettuja ja johon ne harmillisen usein nykyisinkin sairastuvat.
Rotta on sekasyöjä, jolle maistuu niin kasvikset kuin liha. Perusravintona käytetään niille tarkoitettua täysrehua. Lisäksi voidaan tarjota vähärasvaisia siemenseoksia, kasviksia ja hedelmiä, vähärasvaista lihaa, kissan- ja koiranruokaa. Lisäksi näkkileipää nakerrettavaksi. Rotta valitsee ravinnostaan helposti epäterveellisimmän osan, ja tämän vuoksi herkkuruokia tulee antaa kohtuudella. Lihavuus aiheuttaa rotille maksan rasvoittumista, josta seuraa ripulia.
Rotan häkin tulee mielellään olla korkea, sillä ne tykkäävät kiipeillä. Kahdelle rotalle häkin on oltava minimissään 100x60cm. Mutta kuten muillakin jyrsijöillä, mitä isompi häkki sen parempi! Häkkiin tulee sijoittaa kiipeilyorsia, esimerkiksi köysi tai tikapuut. Rotalle voi antaa pesäntekomateriaaliksi esimerkiksi talouspaperia tai olkea. Myös pesävanu käy. Myös riippukeinu on rotalle mieluisa paikka häkissä. Pohjamateriaalina voidaan käyttää purua, mutta kastuessaan siitä erittyvät hartsit voivat olla haitallisia rotan hengitysteille, tämän vuoksi esimerkiksi leppähake on parempi vaihtoehto kuin puru. Häkki siivotaan kerran viikossa ja se tulee sijoittaa vedottomaan paikkaan. Rotta tykkää tarkkailla mitä kotona tapahtuu, joten yksinäiseen nurkkaan sitä ei pidä sijoittaa, ei myöskään liian stressaavaan ympäristöön.
Muita rotalle tärkeitä tarvikkeita ovat juomapullo, ruokakuppi, kalkkikivi, suolakivi, pesämökki, kiipeilytasoja/orsia, mahdollisesti juoksupyörä.
Luonnossa rotat elävät isoissa yhteisöissä, joten rottia hankittaessa on niitä hankittava mieluiten kaksi. Paras valinta on kaksi saman sukupuolen edustajaa, jotta jatkuvilta poikueilta vältyttäisiin. Villirottien laumassa on johtava uros, reviiriä puolustavia sotureita, ruokaa etsiviä tiedustelijoita, poikasia hoitavia naaraita ja maistajia jotka uuden ruokalähteen löydyttyä maistavat ruokaa. Muut laumanjäsenet seuraavat maistajien reaktioita vuorokauden ajan, onko se turvallista ravintoa vai ei. Myös kesyrottien keskuudessa on hierarkia. On hyvä valita rotat samasta poikueesta tai sitten kahdesta eri poikueesta saman ikäisiä rottia.
Rotan kynsiä voi leikata tarvittaessa, liian pitkinä ne jäävät kiinni joka paikkaan ja voivat aiheuttaa kivuliaita vammoja. Rotan häntää voi rasvata esimerkiksi perusvoiteella kerran viikossa mikäli häntä vaikuttaa kuivalta.
Rotat voivat tulla sukukypsiksi jo 5 viikon iässä. Sopiva ensiastutusikä naaraalla on 6 kk iässä. Rotta kantaa poikasiaan 21-24 vuorokautta ja poikaset ovat luovutusikäisiä 5-6 viikon iässä.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/kesyrotta
Rotta on sekasyöjä, jolle maistuu niin kasvikset kuin liha. Perusravintona käytetään niille tarkoitettua täysrehua. Lisäksi voidaan tarjota vähärasvaisia siemenseoksia, kasviksia ja hedelmiä, vähärasvaista lihaa, kissan- ja koiranruokaa. Lisäksi näkkileipää nakerrettavaksi. Rotta valitsee ravinnostaan helposti epäterveellisimmän osan, ja tämän vuoksi herkkuruokia tulee antaa kohtuudella. Lihavuus aiheuttaa rotille maksan rasvoittumista, josta seuraa ripulia.
Rotan häkin tulee mielellään olla korkea, sillä ne tykkäävät kiipeillä. Kahdelle rotalle häkin on oltava minimissään 100x60cm. Mutta kuten muillakin jyrsijöillä, mitä isompi häkki sen parempi! Häkkiin tulee sijoittaa kiipeilyorsia, esimerkiksi köysi tai tikapuut. Rotalle voi antaa pesäntekomateriaaliksi esimerkiksi talouspaperia tai olkea. Myös pesävanu käy. Myös riippukeinu on rotalle mieluisa paikka häkissä. Pohjamateriaalina voidaan käyttää purua, mutta kastuessaan siitä erittyvät hartsit voivat olla haitallisia rotan hengitysteille, tämän vuoksi esimerkiksi leppähake on parempi vaihtoehto kuin puru. Häkki siivotaan kerran viikossa ja se tulee sijoittaa vedottomaan paikkaan. Rotta tykkää tarkkailla mitä kotona tapahtuu, joten yksinäiseen nurkkaan sitä ei pidä sijoittaa, ei myöskään liian stressaavaan ympäristöön.
Muita rotalle tärkeitä tarvikkeita ovat juomapullo, ruokakuppi, kalkkikivi, suolakivi, pesämökki, kiipeilytasoja/orsia, mahdollisesti juoksupyörä.
Luonnossa rotat elävät isoissa yhteisöissä, joten rottia hankittaessa on niitä hankittava mieluiten kaksi. Paras valinta on kaksi saman sukupuolen edustajaa, jotta jatkuvilta poikueilta vältyttäisiin. Villirottien laumassa on johtava uros, reviiriä puolustavia sotureita, ruokaa etsiviä tiedustelijoita, poikasia hoitavia naaraita ja maistajia jotka uuden ruokalähteen löydyttyä maistavat ruokaa. Muut laumanjäsenet seuraavat maistajien reaktioita vuorokauden ajan, onko se turvallista ravintoa vai ei. Myös kesyrottien keskuudessa on hierarkia. On hyvä valita rotat samasta poikueesta tai sitten kahdesta eri poikueesta saman ikäisiä rottia.
Rotan kynsiä voi leikata tarvittaessa, liian pitkinä ne jäävät kiinni joka paikkaan ja voivat aiheuttaa kivuliaita vammoja. Rotan häntää voi rasvata esimerkiksi perusvoiteella kerran viikossa mikäli häntä vaikuttaa kuivalta.
Rotat voivat tulla sukukypsiksi jo 5 viikon iässä. Sopiva ensiastutusikä naaraalla on 6 kk iässä. Rotta kantaa poikasiaan 21-24 vuorokautta ja poikaset ovat luovutusikäisiä 5-6 viikon iässä.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/kesyrotta
Gerbiili
Gerbiili on kooltaan 10-12cm pitkä, hännän pituus n.6-11cm. Keskimääräinen elinikä on noin 3-4 vuotta mutta on mahdollista, että gerbiili saavuttaisi viiden vuoden iän.Gerbiilien ravintona käytetään pääosin rotille ja hiirille tarkoitettua täysrehupellettiä. Lisäksi voidaan tarjota vähärasvaisia siemenseoksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Myös koiran- ja kissannappuloita voi antaa. Nakerrettavaksi tarjotaan näkkileipää. Sokeri- ja suolapitoisia tuotteita esim. ihmisten karkit ja sipsit eivät ole gerbiilille hyväksi, niitä ei pidä antaa.
Gerbiilille häkiksi sopii parhaiten lasinen jyrsijäterraario tai akvaario. Kooltaan terraarion on oltava ainakin 90x50cm, korkeutta noin 50cm. Terraario tulee sijoittaa paikkaan johon aurinko ei suoraan paista eikä paikka saa olla vetoinen. Meluisa ja liian vilkas paikkakaan ei ole paras mahdollinen, gerbiiliä ei kuitenkaan pidä sijoittaa minnekään ihan yksinäisimpään nurkkaan, koska se on utelias lemmikki ja tykkää seurata mitä kotona tapahtuu. Terraarion pohjamateriaaliksi soveltuu hyvin puru. Lisänä voidaan käyttää olkea, leppähaketta tai olkipellettiä. Gerbiilillä pitää olla mahdollisuus kaivamiseen, sille voidaan laittaa terraarioon oma kaivamisastia. Olisi hyvä että terraarioon sijoitettaisiin myös piilopaikkoja. Pohjamateriaalit vaihdetaan gerbiilien lukumäärästä riippuen kerran viikossa. Mitään muovista gerbiileille ei kannata antaa, sillä ne nakertavat esim. muovisen kupin rikki nopeasti ja nieltynä muovi voi olla vaarallista. Gerbiilien vesi vaihdetaan päivittäin. Gerbiilillä tulee olla myös kylpyastia, sen voi tsekata päivittäin että kylpyhiekka pysyisi mahdollisimman puhtaana.
Muut gerbiilille tärkeät varusteet ovat juomapullo, ruokakuppi, pesämökki, kalkkikivi sekä kylpemiseen tarkoitettu kylpyastia ja kylpyhiekka.
Gerbiiliä käsitellessä tulee muistaa että eläin nostetaan kahdella kädellä, toisella kädellä tuetaan mahan alta ja toisella kädellä turvataan paikallaanpysyminen. Hännästä gerbiiliä ei saa nostaa, sillä se on hyvin herkkä.
Sopivin ikä lisääntymiseen gerbiilinaaraalla on 5-12kk. Emä kantaa poikasiaan 24-30 vuorokautta. luovutusikäisiä poikaset ovat täytettyään 6 viikkoa.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/gerbiili
Gerbiilille häkiksi sopii parhaiten lasinen jyrsijäterraario tai akvaario. Kooltaan terraarion on oltava ainakin 90x50cm, korkeutta noin 50cm. Terraario tulee sijoittaa paikkaan johon aurinko ei suoraan paista eikä paikka saa olla vetoinen. Meluisa ja liian vilkas paikkakaan ei ole paras mahdollinen, gerbiiliä ei kuitenkaan pidä sijoittaa minnekään ihan yksinäisimpään nurkkaan, koska se on utelias lemmikki ja tykkää seurata mitä kotona tapahtuu. Terraarion pohjamateriaaliksi soveltuu hyvin puru. Lisänä voidaan käyttää olkea, leppähaketta tai olkipellettiä. Gerbiilillä pitää olla mahdollisuus kaivamiseen, sille voidaan laittaa terraarioon oma kaivamisastia. Olisi hyvä että terraarioon sijoitettaisiin myös piilopaikkoja. Pohjamateriaalit vaihdetaan gerbiilien lukumäärästä riippuen kerran viikossa. Mitään muovista gerbiileille ei kannata antaa, sillä ne nakertavat esim. muovisen kupin rikki nopeasti ja nieltynä muovi voi olla vaarallista. Gerbiilien vesi vaihdetaan päivittäin. Gerbiilillä tulee olla myös kylpyastia, sen voi tsekata päivittäin että kylpyhiekka pysyisi mahdollisimman puhtaana.
Muut gerbiilille tärkeät varusteet ovat juomapullo, ruokakuppi, pesämökki, kalkkikivi sekä kylpemiseen tarkoitettu kylpyastia ja kylpyhiekka.
Gerbiiliä käsitellessä tulee muistaa että eläin nostetaan kahdella kädellä, toisella kädellä tuetaan mahan alta ja toisella kädellä turvataan paikallaanpysyminen. Hännästä gerbiiliä ei saa nostaa, sillä se on hyvin herkkä.
Sopivin ikä lisääntymiseen gerbiilinaaraalla on 5-12kk. Emä kantaa poikasiaan 24-30 vuorokautta. luovutusikäisiä poikaset ovat täytettyään 6 viikkoa.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/gerbiili
Hamsteri
Hamsterin keskimääräinen elinikä on noin 1,5-3 vuotta. Hamsteri on sekasyöjä jonka ravinto koostuu sille tarkoitetusta täysrehupelletistä, jota tarjotaan kohtuullisesti päivittäin. Lisäksi voidaan tarjota vähärasvaisia siemenseoksia, vihanneksia, hedelmiä ja silloin tällöin vähärasvaista lihaa ja kalaa. Lisäksi myös kovaa nakerrettavaa kuten näkkileipää. Sokeripitoiset ja rasvaiset ruuat eivät sovi hamsterille.
Hamsterille sopivin häkki on tiheäpinnainen ja umpipohjainen, mutta myös muovi- ja lasiterraarioita voidaan käyttää. Liian tiiviissä terraariossa hamsterin lämmönsäätely on hankalampaa kuin avoimessa häkissä. 70x40cm on häkin minimikoko, mutta mitä isompi häkki sen parempi.
Muita hamsterille tärkeitä tarvikkeita ovat juomapullo, ruokakuppi, pesämökki, suolakivi, kalkkikivi, juoksupyörä, mahdolllisesti WC-astia.
Syyrianhamsteri eli kultahamsteri on erakko joten kahta hamsteria ei tule sijoittaa samaan häkkiin. Häkin pohjamateriaalina voidaan käyttää purua tai puuhaketta. Hiekka ei ole hyvä kuivike, se ei tee hyvää hamsterille. Kuivikkeet tulee vaihtaa puhtaisiin kerran viikossa, mutta mikäli häkissä on pissaista purua, se kannattaa siivota pois päivittäin. Myös hamsterin vesi tulee vaihtaa päivittäin. Hamsterin häkissä tulee olla myös kiipeilymahdollisuuksia. Hamsteri käyttää pesänsä pehmusteena mielellään esimerkiksi olkea. Hamsterin pesämateriaalien tulee olla sen vatsassa sulavia, esimerkiksi pumpulia ei saa antaa pesäntekoon. Hamstereille myydään omaa pesävanua.
Kultahamsterit ovat sukukypsiä usein jo neljän viikon iässä. Paras ensiastutusikä on, kun hamsteri on noin neljän kuukauden iässä. Naaraalla on kiima noin neljän päivän välein ja paras astutusajankohta on iltaisin. Hamsterit ovat ilta- ja yöeläimiä. Kantoaika on noin 16 vuorokautta ja poikaset ovat luovutusikäisiä 4-5 viikkoisina. Hamsteri on tehokas lisääntymään, se voisi tehdä ainakin 10 poikuetta vuodessa, mutta ei kannata teettää kuin muutama poikue, sillä poikasten hoitaminen on hamsterille raskasta.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/Hamsteri
Hamsterille sopivin häkki on tiheäpinnainen ja umpipohjainen, mutta myös muovi- ja lasiterraarioita voidaan käyttää. Liian tiiviissä terraariossa hamsterin lämmönsäätely on hankalampaa kuin avoimessa häkissä. 70x40cm on häkin minimikoko, mutta mitä isompi häkki sen parempi.
Muita hamsterille tärkeitä tarvikkeita ovat juomapullo, ruokakuppi, pesämökki, suolakivi, kalkkikivi, juoksupyörä, mahdolllisesti WC-astia.
Syyrianhamsteri eli kultahamsteri on erakko joten kahta hamsteria ei tule sijoittaa samaan häkkiin. Häkin pohjamateriaalina voidaan käyttää purua tai puuhaketta. Hiekka ei ole hyvä kuivike, se ei tee hyvää hamsterille. Kuivikkeet tulee vaihtaa puhtaisiin kerran viikossa, mutta mikäli häkissä on pissaista purua, se kannattaa siivota pois päivittäin. Myös hamsterin vesi tulee vaihtaa päivittäin. Hamsterin häkissä tulee olla myös kiipeilymahdollisuuksia. Hamsteri käyttää pesänsä pehmusteena mielellään esimerkiksi olkea. Hamsterin pesämateriaalien tulee olla sen vatsassa sulavia, esimerkiksi pumpulia ei saa antaa pesäntekoon. Hamstereille myydään omaa pesävanua.
Kultahamsterit ovat sukukypsiä usein jo neljän viikon iässä. Paras ensiastutusikä on, kun hamsteri on noin neljän kuukauden iässä. Naaraalla on kiima noin neljän päivän välein ja paras astutusajankohta on iltaisin. Hamsterit ovat ilta- ja yöeläimiä. Kantoaika on noin 16 vuorokautta ja poikaset ovat luovutusikäisiä 4-5 viikkoisina. Hamsteri on tehokas lisääntymään, se voisi tehdä ainakin 10 poikuetta vuodessa, mutta ei kannata teettää kuin muutama poikue, sillä poikasten hoitaminen on hamsterille raskasta.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/Hamsteri
Marsu
Marsun elinikä on noin 6-8 vuotta, mutta marsu voi elää 10-vuotiaaksikin. Marsu on kasvissyöjä, jonka ravinnon perustana on sekaheinä ja sitä marsulla tuleekin olla aina saatavilla. Marsuille tarkoitetut jyväsekoitukset lihottavat sitä helposti, sillä ne sisältävät pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Terveellisempänä vaihtoehtona voidaan antaa täysrehupellettejä, joita tarjotaan marsulle joka päivä kohtuullisesti. Lisäruokana voidaan tarjota esimerkiksi omenaa ja porkkanaa ja hampaiden kunnossapitoon jotain nakerrettavaa kuten näkkileipää. Marsulle pitää antaa C-vitamiinia päivittäin koko sen elämän ajan, sillä sen elimistö ei kykene muodostamaan itse sitä. Sopiva annostus on noin 20-30mg päivittäin. C-vitamiinia myydään Faunatar liikkeissä.
Marsu on sosiaalinen eläin, joten niitä kannattaa hankkia kaksi vain yhden marsun sijaan. 120x60cm on minimikoko marsuhäkille. Mitä enemmän marsuja on, sitä isompi häkin tulee olla ja muutenkin mitä isompi häkki sitä parempi, joka tapauksessa. Häkin pohjamateriaalina toimii hyvin esimerkiksi puru. Se tulee vaihtaa uuteen kerran viikossa ja pissaiset purut kannattaa keräillä päivittäin pois häkistä.
Muita marsulle tärkeitä varusteita ovat juomapullo, ruokakuppi, kalkkikivi, suolakivi, heinäteline ja pesämökki
Marsut ovat seurallisia eläimiä, mutta niillä vallitsee laumassa silti tiukka arvojärjestys. Johtava uros on lauman pää ja johtava naaras toimii järjestyksen ylläpitäjänä lauman poikasten ja muiden naaraiden kesken. Erinomaisen kuulonsa ansiosta marsut kommunikoivat paljon erilaisilla äänillä, esimerkiksi "puippaaminen" voi tarkoittaa sitä, että marsu pyytää tai odottaa ruokaa. Marsuja valitessa paras vaihtoehto on ottaa naaras ja kastroitu koiras, tai kaksi naarasta.
Häkki tulee sijoittaa paikkaan johon aurinko ei paista suoraan eikä paikka saa olla vetoinen. Marsuja ei kannata myöskään sijoittaa mihinkään pimeimpään ja yksinäisimpään nurkkaan, sillä ne ovat seurallisia eläimiä, mutta liian meluisa paikkakaan ei ole hyväksi.
Marsujen kynnet leikataan noin kerran kuukaudessa ja niitä voidaan harjata pehmeillä harjoilla etenkin karvanlähtöaikaan mutta muulloinkin. Marsut ovat seurallisia joten ne tykkäävät että omistaja touhuaa niiden kanssa kaikenlaista. Marsulla on rasvarauhanen, joka voi tarvita joskus puhdistusta, se sijaitsee siinä missä marsulla voisi olla häntä.
Marsun kiimakierto on noin 14-15 vuorokautta, kantoaika noin 63-77 vuorokautta. Ensiastutus tulee tehdä 6-7kk iässä. Poikaset voidaan vieroittaa emosta niiden täytettyä 6 viikkoa.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/marsu
Marsu on sosiaalinen eläin, joten niitä kannattaa hankkia kaksi vain yhden marsun sijaan. 120x60cm on minimikoko marsuhäkille. Mitä enemmän marsuja on, sitä isompi häkin tulee olla ja muutenkin mitä isompi häkki sitä parempi, joka tapauksessa. Häkin pohjamateriaalina toimii hyvin esimerkiksi puru. Se tulee vaihtaa uuteen kerran viikossa ja pissaiset purut kannattaa keräillä päivittäin pois häkistä.
Muita marsulle tärkeitä varusteita ovat juomapullo, ruokakuppi, kalkkikivi, suolakivi, heinäteline ja pesämökki
Marsut ovat seurallisia eläimiä, mutta niillä vallitsee laumassa silti tiukka arvojärjestys. Johtava uros on lauman pää ja johtava naaras toimii järjestyksen ylläpitäjänä lauman poikasten ja muiden naaraiden kesken. Erinomaisen kuulonsa ansiosta marsut kommunikoivat paljon erilaisilla äänillä, esimerkiksi "puippaaminen" voi tarkoittaa sitä, että marsu pyytää tai odottaa ruokaa. Marsuja valitessa paras vaihtoehto on ottaa naaras ja kastroitu koiras, tai kaksi naarasta.
Häkki tulee sijoittaa paikkaan johon aurinko ei paista suoraan eikä paikka saa olla vetoinen. Marsuja ei kannata myöskään sijoittaa mihinkään pimeimpään ja yksinäisimpään nurkkaan, sillä ne ovat seurallisia eläimiä, mutta liian meluisa paikkakaan ei ole hyväksi.
Marsujen kynnet leikataan noin kerran kuukaudessa ja niitä voidaan harjata pehmeillä harjoilla etenkin karvanlähtöaikaan mutta muulloinkin. Marsut ovat seurallisia joten ne tykkäävät että omistaja touhuaa niiden kanssa kaikenlaista. Marsulla on rasvarauhanen, joka voi tarvita joskus puhdistusta, se sijaitsee siinä missä marsulla voisi olla häntä.
Marsun kiimakierto on noin 14-15 vuorokautta, kantoaika noin 63-77 vuorokautta. Ensiastutus tulee tehdä 6-7kk iässä. Poikaset voidaan vieroittaa emosta niiden täytettyä 6 viikkoa.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/marsu
perjantai 17. helmikuuta 2017
Harjoittelu Faunattaressa
Aloitin 6.2. harjoittelun Seinäjoella, päivölän Faunattaressa. Päivölässä myydään lemmikkien ruokia, tarvikkeita, jyrsijöitä ja matelijoita. Eli kaneja, marsuja, hamstereita, gerbiilejä, rottia, leopardigekko, päivägekko, harjasgekko, maitokäärme, kovakuoriainen, hämähäkki ja sirkkoja.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/kani
Harjoitteluni lähti käyntiin tietenkin eläinten hoitamisella. Joka aamu kaikki eläimet hoidetaan ja tarkastellaan että kaikki eläimet ovat kunnossa. Pääsin myös harjoittelemaan kassaa jo ensimmäisenä päivänä ja sen käyttö on lähtenytkin minulta sujumaan hyvin. Kokemukseni asiakaspalvelutyöstä varmasti tukee nopeaa oppimistani.
Olen koonnut tietopaketin kaikista eläimistä joita olen hoitanut, tässä blogitekstissäni aloitan kanista.
Kanin elinikä vaihtelee yksilöittäin 6-9 vuoden välillä, mutta kani voi elää yli 10-vuotiaaksikin, se on hyvin yksilöllistä. Kani on kasvissyöjä ja luonnossa se syö hyvin kuitupitoista ruokaa. Sille tärkeintä ravintoa on sekaheinä ja sitä tuleekin olla jatkuvasti kanin saatavilla, Kaneille tarkoitetuissa siemenseoksissa on usein liikaa rasvaa, ne sisältävät esimerkiksi pähkinöitä ja muita rasvaisia ravintoaineita, terveellisempi vaihtoehto kanille on täysrehupelletti jota tarjotaan joka päivä kohtuullisesti. Lisäruokana kanille voidaan tarjota esimerkiksi porkkanaa, salaattia, omenaa ja jotain nakerrettavaa esim. näkkileipää. Kaalit, sipulit ja muut voimakkaat kasvit eivät kanille sovi. Kanin häkki tulee siivota kokonaan kerran viikossa, päivittäin kannattaa kerätä pissaiset purut pois, ja vesi tulee vaihtaa päivittäin. Kanin kynnet leikataan noin kerran kuukaudessa ja karvanlähtöaikana kania voidaan harjata, etenkin pitkäkarvaisia kaneja. Kaneja tulee hankkia mieluiten kaksi, sillä niistä on seuraa toisilleen. Paras vaihtoehto on naaras ja leikattu koiras, sillä saman sukupuolen kanit voivat aikuisina tapella rajusti.
Kanille ei voi hankkia liian isoa häkkiä, voidaan sanoa että mitä isompi häkki, sen parempi. Minimikokona pienelle kanille pidetään 120x50cm, mikäli kania pidetään paljon vapaana. Isommille kaneille (4-5kg) minimikokona pidetään 140x50cm kokoista häkkiä.
Muita kanille tärkeitä varusteita ovat ruokakuppi, juomapullo/kuppi, kalkkikivi, suolakivi ja pesämökki. Pohjamateriaalina voidaan käyttää esimerkiksi purua tai puuhaketta.
Kesykanit muodostavat reviirin joka käsittää kanin koko huoneiston tai vain osan siitä. Kanin omasta reviiristä onkin tehtävä sille mieluisa ja turvallinen, sillä kani viettää paljon aikaa reviirillään. Kun kania pidetään vapaana, tulee huomioida ettei huoneistossa ole myrkyllisiä huonekasveja, kani ei tunnista niitä myrkyllisiksi vaan syö ne mikäli maku miellyttää. Myös kaikki sähköjohdot ym. piuhat tulee nostella pois kanin ulottuvilta. Koirat ja kissat saattavat vahingoittaa kania, joten niitä ei pidä jättää keskenään kotiin, vaan niiden touhuja tulee olla valvomassa. Kun et ole itse kotona, kani kannattaa pitää sen aikaa häkissään jotta vahingoilta vältyttäisiin. Myös lasten käsitellessä kania tulee aikuisen olla valvomassa, lapset ovat helposti liian kovakouraisia.
Avoimet ulko-ovet houkuttelevat kania, on oltava tarkkana ettei kani pääse livahtamaan karkuun. Häkkiä ei tule sijoittaa kuumaan, kosteaan tai vetoiseen paikkaan. Myöskään kovin meluinen paikka ei ole kanille miellyttävä.
Kanilla ei ole säännöllistä kiimakiertoa, vaan se ovuloi aina halutessaan. Ensiastutus kannattaa tehdä rodusta riippuen 6-9kk iässä. Kantoaika on noin 23-33 vuorokautta ja poikaset ovat luovutusikäisiä 8 viikon iässä.
Lähteet:
http://www.faunatar.fi/kani
maanantai 30. tammikuuta 2017
7. päivä harjoittelussa
 |
| Willa |
 |
| Pupsi |
 |
| Dana |
 |
| Romeo |
Illalla asiakkaat hakivat koiriaan ja sain taas harjoitella kassankäyttöä ja mielestäni hoitolan kassa on aika helppokäyttöinen. Asiakkaat olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun ja uskon, että tuovat koiransa mielellään hoitoon uudelleenkin.
Siivosin hoitolan ulkoilualueen ja kolme huonetta vielä illan päätteeksi.
 |
| Imuroinnin jälkeen huoneiden seinät pestään siihen tarkoitetulla mopilla. Lattioiden pesuun on myös tietenkin oma moppinsa. |
 |
| Kuppitelineet puhdistetaan yleispuhdistusaineella |
 |
| Ovet pestään ikkunanpesusuihkeella |
 |
| Lattioihin ja seiniin käytetään Tolua |
 |
| Yleispuhdistusaine ja ikkunanpesusuihke |
 |
| Siivous viimeistellään desinfioimalla huone |
 |
| Ovien pesuun käytettävät välineet |
 |
| Hajuja poistava suihke |
6. päivä harjoittelussa
 |
| Onni ja Lenni |
 |
| Aktivointia |
Illalla koirat ruokittiin ja sain tehtäväkseni pestä siperianhusky Helin. Helin kanssa pesutyö sujuikin hienosti. Pesun jälkeen föönasin ja harjasin Helin ja karvaa lähtikin aika reippaanlaisesti.
 |
| Tämä karvamäärä oli vasta alkusoittoa |
 |
| Heli |
 |
| Plush Puppy shampoo |
 |
| Plush Puppy hoitoaine |
 |
| Hoitoainetta |
torstai 26. tammikuuta 2017
5. päivä harjoittelussa
Tänä aamuna jälleen koirat päästettiin vuorotellen ulkoilemaan ja koirille annettiin ruuat. Aamu oli aika rauhallinen, rottweiler Ava ja bichon frise Hessu tuotiin päivähoitoon. Kissalassa ei tänään ollut hoidokkeja ollenkaan. Koirien kanssa touhuiltiin leikkialueella ja niitä päästettiin myös toimistoon touhuamaan hoitajien kanssa. Siivosin tänään myös koirien ulkoilualueen.
 |
| Tutustumista leikkialueella |
 |
| Pirtsakka 12-vuotias |
 |
| Turkinhoito välineitä ja kynsisakset |
 |
| Fööni |
 |
| Trimmauspöytä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)